Adrianin silmät siristyi aavistuksen.
"Mitennii?"
Nella hymähti omahyväisesti ja ennen kuin kukaan ehti kissaakaan sanoa, se oli napannut kiinni Oliverin kädestä ja kiskaissut rannetta peittävän hupparin hihan alas.
Useat viillot peittivät sen paljasta ihoa.
Adrian jähmettyi mun vieressä ja mun huulet aukesi järkytyksestä raolteen.
"Tää kertoo aika paljon", Nella tokaisi ja Oliver kiskaisi sen käden irti Nellan otteesta, hammasta purren.
"Haista paska", se sihahti ja tönäisi Nellan kauemmas itsestään, ennenkuin uskaltautui varovasti vilkaisemaan yhä hiljaa seisovaa Adriania.
Mä en uskaltanut sanoa sanaakaan.
Olin kuutamolla kuin lumiukko.
"Mä en sentää oo sokea niinku eräät", Nella tokaisi ja vilkaisi merkitsevästi Adriania.
Adrian näytti räjähtävän hetkenä minä hyvänsä.
Se avasi suunsa ja mä olin valmiina vuosisadan hermoromahdukseen. Mä olin valmis ottamaan kaikki syyt mun niskoille ja viemään ne mukanani hautaan. Tekisin mitä vain jotta Adrianin ei tarvitsisi enään kestää tätä pskaa.
Yllättäen sen katse kuitenkin kävi mussa ja jokin sen olemuksessa muuttui. Se puuskahti ja haraisi hiuksiaan samalla hengittäen syvään.
"Tiesitsä tästä?" se kysyi sitten ja viittasi peukalollaan Oliveriin ja Nellaan.
Mä pudistin äkkiä mun päätä.
"En mistään."
Hetken aikaa se tutki mun silmiä katseellaan kunnes käänsi katseensa takaisin Nellaan.
"Painu kuuseen meijän pihalta", se murahti ennenkuin kääntyi ympäri ja vaan lähti. Mä seurasin sen kulkua hetken aikaa, hammasta purren, kunnes palautin mun huomion Nellaan ja Oliveriin.
"Miksi?" mä tuskin kuiskasin osoittaen mun sanat pilottitakissaan seisovalle Nellalle. "Mitä mä oon sulle tehny?"
Nella kiristeli leukaperiään.
"Sun ei pitäny saada tietää."
"Ja miks ei?!" mä älähdin puoliksi naurahtaen. "Ei täs oo mitään järkeä! Miks et sä vaan pyytäny anteeks? Yks sana?!" mä menetin mun oman kärsivällisyyden. Mä olin jo saanut tästä tarpeekseni.
Nella väisti mun katsetta huulta purren ja vaikutti vaivaantuneelta. Oliver vaan seisoi paikoillaan kättään yhä pidellen ja tuijotti synkkänä Adrianin etääntyvää selkää.
"Vastaa kysymykseen", mä ärähdin.
"Fine, ota rauhassa. Mä en halunnut et koko kylä saa tietää, kyl sun nyt luulis ymmärtävän. Mä sain just sen duunipaikan sieltä suunnittelu mestasta ja mitä sä luulet et tapahtuis jos jotku epämääräset huhut alkais leviimään? Mun koko maine olis pilalla", Nella ärähti.
Mä en uskonut mun korvia.
"Et sä oo oikeesti tosissas? Sä melkeen tapoit ihmisen, tajuutsä yhtää kui itsekästä toi sun ajattelutyyli on?!"
YOU ARE READING
Kolme Kaksi Yksi
Romance"Todista mulle et mä haluun jäädä tänne." • Lumi elää ihan yhtä tavallista -mutta ehkä asteen tylsempää elämää- kuin muutkin, kunnes hänet eräänä päivänä värvätään esittelemään koulua kaksospojille, jotka ovat muuttaneet Italian auringon alta takais...
51. Hyvää loppuelämää
Start from the beginning
