Kolme Kaksi Yksi

43. Tää ei toimi

"Aijai, ja kukas se jätkä sitten on?"

Mä nielaisin mehua väärään kurkkuun ja aloin yskiä. Leevi hymyili mulle vinosti ja hörppäsi kahvia kulmiaan kohotellen.

"Ei mulla ja Eeliksellä oo mitää."

"Nyt puhutaanki siitä kenen kaa olit sillon siellä huoltsikalla? Et koskaan kertonu", Leevi selvensi ja mun puhelin plingahti just samaan aikaan kuin merkistä. Meidän molempien katseet liukuivat siihen. Nimi näytöllä sai mun vatsan solmuun.

"Adrian?" Leevin kulmat kohosi yllätyksestä ja sen katse liukui muhun uteliaana. "Oot tainnu jättää jotai kertomatta?"

Mä pyöräytin mun silmiä posket punoittaen ja avasin Adrianin lähettämän viestin pöydän alla piilossa, sydän pamppaillen.

Rannal puolen tunnin pääst?
[Adrian 11.23]

Vastasin salamannopeasti myöntyvästi ja purin poksea etten olisi alkanut hymyillä kuin tyhmä. Mä en antanut sitä härnäämisen iloa Leeville. Adrian halusi nähdä, mikä oli ainakin luultavasti hyvä asia. Se vain tosin hämmensi, että miksi se halusi nähdä siellä rannalla eikä esimerkiksi sen vanhan kerrostalon luona? Ehkä se ei vaan jaksanut raahautua sinne asti.

Kulautin loput mehut alas kurkusta ja nousin pöydästä.

"Kiitti ruuast."

Leevi virnisti.

"Treffit?"

"Juupa juu", mä tuhahdin ja liihotin vessaan laittamaan mun naamaa kuntoon, etten näyttäisi jyrän alle jääneeltä.

Leevi tuli seuraamaan mun touhuja huvittuneena.

"Treffit satapros."

Mä mulkaisin sitä ja hiukset kuntoon saatuani aloin kaivaa pyykkikoria puhtaiden vaatteiden toivossa.

"Oot mulle selityksen velkaa ku tuut systeri." Leevi tokaisi naurahtaen kunnes sitten jätti mut onneksi rauhaan. Mumisin jotain epämääräistä ja pudistelin päätäni.

Päädyin lopulta vaaleanpunaiseen lappuhaalariin ja valkoiseen college paitaan. Ulkona oli jo sen verran lämmintä, että mä pärjäisin ilman takkia.

Pyörähtelin eteisen peilin edessä. Olin itseasiassa aika tyytyväinen asuun. Mä jätin toisen remmin lappuhaalarista auki, ja se sai asun näyttämään ihan söpöltä. Kaulaan mä olin löytänyt muutaman kultaisen kaulaketjun. Yhden niistä olin saanut äidiltä. Sen missä oli kultainen sydän, ja se olikin ainoa aitoa kultaa sisältävä koru mulla. Mun mielestä se sopi kivasti farkkuhaalareissa olevaan ommeltuun sydämmeen rintakehän kohdalla. Meni samaan teemaan.

Asetin kädet lanteille tyytyväisenä.

Mun katse osui eteisen kaapista pilkottavaan rullalautaan. Mä mutristin mun huulia mietteliäänä ja hetken mielijohteesta mä nappasin sen mukaani. Tiet oli vihdoin putsattu sorasta joten oli aika korkata rullailu kausi.

*

Harpoin juurakoiden ylitse toisen tennarin nauhat avonaisina, ja lauta kainalossa. Kämmenkin oli veressä.

Mulla oli liian kiire alkaa solmimaan jotain kengännauhoja tai kääntyä takaisin putsaamaan tätä asfaltti ihottumaa, joka oli tullut kun mä olin ottanut vähän osumaa tien kanssa matkalla tänne. En mitenkään pahasti mutta kyllä se vähän kirvelsi.

Mua samanaikaisesti sekä huolestutti että jännitti. Mä en tiennyt, miksi Adrian ei ollut ottanut muhun mitään yhteyttä tätä lukuun ottamatta enkä mä myöskään tiennyt, mistä se eilinen johtui. Joten kai mä odotin saavani vihdoinkin vastauksia.