Kolme Kaksi Yksi

35. Selitit jo tarpeeks

Sen katse kulki uteliaana meidän väliä.

"Vai että sellaista. Etkö sä ollutkin se Lumi jonka päälle melkeen kurvasin?"

Lumi nauroi ja nyökkäsi.

"Minäpä se."

Iskä kätteli sitä taas niinku ne ei ois ikinä nähneet, ja mä purin salaa poskea. Miltäköhän siitä tuntui, kun meidän vanhempien välillä oli niin iso ero. Meinaan, ei sen faija ainakaan mua kätellyt. Se meinas vetää mua pataan ennemminki.

Mä vaan toivoin ettei Lumi häpeis sitä.

"Mikset sä Antsa mulle maininnut että tuot jonkun tytön tänne?" Iskä siirsi huomionsa muhun.

"Me ollaan vaan-"

"Hupparin vaihto tasolla. I see. Seuraavaks kehiin tulee ruusut ja suklaa?" se keskeytti mut hymyillen ja kulmiaan kohottaen.

Lumi tiputti katseensa jalkoihinsa posket punaisina ja veti kädet hihojen sisään, kun taas mä hieraisin niskaa irvistäen.

"Iskä heittää vaa läppää."

Se virnisti ja taputti mua päähän ohi kävellessään.

"Tottakai. Läppäähän se vaan oli."

Lumi hymyili vaisusti ja mä häpesin silmät päästä iskän takia. Joo se oli tosi jees mutta vähän tilannetajua pliis.

"Joo...", mä mumisin ja vaihtelin kiusaantuneena painoa jalalta toiselle.

Iskä toivotti vielä illanjatkot ennen kuin lähti sen huonetta kohti. Se tosin näki sen verran vaivaa, että pysähtyi vielä käytävän kulmalle ja vinkkasi mulle silmäänsä samalla peukkuaan näyttäen. Ilman, että Lumi ehti huomata.

Käänsin mun katseen pois ja olin kuin en olisi huomannut, vaikka mä salaa tuuletin mun mielessä. Iskä ainakin approvas.

Jos mulla mitään mahiksia oli ylipäätään.

"Haluutsä jotai syömistä? Aurora kävi just kaupas." Mä lähdin harppomaan portaikkoa kohti ja vilkaisin vielä vähän ujona luimistelevaa Lumia kysyvänä.

"Oikeestaa...mä voisin mennä jo nukkumaan jos siis ei haittaa?"

"Ai nyt jo?" Mä pysähdyin yllättyneenä.

Lumi nyökkäsi ja pyyhkäisi hiukset korvansa taakse jolloin mun katse osui sattumalta sen ranteeseen, joka oli osittain mustelmien peitossa.

Mä jähmetyin hetkeksi enkä saanut sanaakaan mun suusta.

"Nukahan pystyy muute", se selitti ja naurahti perään: "Oliver siis laitto aiemmi viestii et voin jäädä jos haluun."

Hymy oli haihtunut kuin tuhka tuuleen mun omilta kasvoilta ja mä yritin parhaani mukaan olla paljastamatta mun jyskyttävää sydäntä ja sen aiheuttamaa huolta.

Nyökkäsin.

"Aurora laitto vieras huoneen valmiiks", selitin enkä voinut olla vilkaisematta kelloa vaivihkaa, jonka kultainen viisari läheni vasta puoli kymmentä.

Olin mäki väsyny mut oli mulla nälkäki.

"Ai kiva. Voitsä näyttää missä se on..?" Lumi epäröi vilkuillessaan ympärilleen niinkuin olisi jossain labyrintissä.