Mä olin vaan vältellyt niitä kahta koulussa, mutta viime päivinä mä en ollut nähnyt Adriania kertaakaan. Oliverin mä olin nähnyt muutaman kerran enkun tunnilla. Mä en tiennyt, mihin Adrian oli kadonnut. Ajatus siitä, että se olisi lähtenyt takaisin Italiaan kummitteli mun mielessä.
Madde huomasi mun piileskelyn ja kumartui pöydän ylle lähemmäksi mua.
"Onks toi se Marko?" se kuiskasi ja mä nyökkäsin nopeasti.
Madde ja mä oltiin kuin paita ja peppu. Olin niin onnellinen, että me törmättiin sillon. Vaikka me oltiin tunnettu vasta muutama viikko niin siitä oli paljastunut aivan ihana ja energinen ihminen. Mä tapasin jopa äkkiseltään sen isovanhemmat, jotka olivat myös ihan tosi symppiksiä. Sen mummo syötti mulle räjähtämis pisteeseen asti mansikkakakkua samalla, kun Madde vain kikatti vieressä.
Maddellakaan ei ollut hirveesti frendejä, kun se oli vasta vaihtanut amiksesta joulun jälkeen lukioon joten mulla oli vihdoin joku, jonka kanssa hengata hypäreillä.
Mä seurasin kuinka Madden utelias katse siirtyi mun selän taakse.
"Heittäisköhä se parisataa jos kompastuisin sen edessä", se supatti ja sai mut tuhahtamaan.
Se palautti katseensa muhun viattomana.
"No mitä?"
Pyörittelin mun silmiä ja vaihdoin puheenaihetta kiinnostavampaan: "Mitä se tilaa?"
Madde katsahti taas mun olan ylitse ja alkoi selostaa: "Kaks täytettyy croissanttii, yks latte ja...."
"Jämä sämpylöitä?" se möläytti kovaan ääneen ja suoristautui kummastuneena. Ihmisten päät kääntyivät meidän puoleen Markon mukaanluettuna. Mä facepalmasin ja painoin mun otsan pöydän viileää pintaa vasten.
Puristin kättä nyrkkiin, kun koko kahvila hiljeni.
Madde punastui ja tajusi virheensä. Se rykäisi.
"Siis ne on tosi hyviä. Halpoja– t-tai siis maailman pelastusta, tiäks? Ei tuu hävikkiä. Hehhe", se nauroi teennäisesti ja yritti pelastaa tilannetta.
Mä en uskaltanut nostaa mun päätä ylös sillä Marko olisi takuulla tunnistanut mut alta aikayksikön. Mä pystyin vain rukoilla, että kaikki keskittyisivät omiin asioihinsa.
Mä kuulin sen naurahtavan ja sanovan jotain mistä mä en kuitenkaan saanut selvää sekalaisilta ajatuksiltani.
Kului hetken aikaa kunnes Madden terävä potkaisu pöydän alla sai mut havahtumaan. Mä nostin mun kasvoja aavistuksen verran ja vilkaisin sitä kysyvänä.
"Vaara ohi", se tiedotti ja mä huokaisin helpottuneena samalla ympärilleni vaivihkaa vilkaisten.
Marko oli kadonnut tiskiltä ja kaikki muutkin keskittyivät taas omiin asioihinsa.
Nielaisin pitkän kulauksen jo jäähtyneestä kahvistani ja annoin sen rauhoittaa mun sykettä Madden irvistäessä.
"Sori. Yllätyin vaa et se ostaa jämä sämpylöitä."
Pudistin mun päätä ja naurahdin lopulta.
"Se liippas läheltä."
Madde jäi tarkkailemaan mua hymyillen vinosti.
"Yks kysymys.."
Mä nostin mun kulmia kysyvänä ja hörppäsin taas kahvia.
"Tykkäätsä Adrianista?"
Mä ensin melkein purskautin kahvit pöydälle ja heti perään vedin ne henkeen. Muutama ihminen vilkuili meitä taas oudoksuen, ja Madde nousi taputtamaan mua toverillisesti selkään samalla kuitenkin virnuillen.
YOU ARE READING
Kolme Kaksi Yksi
Romance"Todista mulle et mä haluun jäädä tänne." • Lumi elää ihan yhtä tavallista -mutta ehkä asteen tylsempää elämää- kuin muutkin, kunnes hänet eräänä päivänä värvätään esittelemään koulua kaksospojille, jotka ovat muuttaneet Italian auringon alta takais...
29. Herne, maissi, paprika
Start from the beginning
