Kolme Kaksi Yksi

14. Ketsuppi spagetti

"Joojoo anteeks. Mä oon vaa ollu harvinaisen kettuuntunu siit et jouduin muuttaa tänne."

Kohautin laiskasti mun olkia ja vilkaisin sitä.

"No mitä mun nyt pitäis tehdä et saan sun pään ympäri?"

"Jaa a. Siinäpä vasta kysymys. Koita keksiä jotain", se naurahti.

Mä pyöräytin mun silmiä ja käänsin mun katseen juuri pihalle kaartavaan harmaaseen Volvoon.

"Leevi oli lähellä hakata sut muussiks tänää", mumisin samalla, kun parvivaljakko nousi nauraen ulos autosta autuaan tietämättöminä katseista. Adrian seurasi Leeviä väsyneen huvittuneena.

"Kai se sit on hyvä jätkä", se vaan totesi ja työnsi itsensä irti kaiteesta. "Kolme kuukautta", se muistutti vielä hymähtäen ennen kuin painui sisälle jättäen mut yksin jäiselle parvekkeelle.

Kolme kuukautta.

Leevi ei tulisi olemaan ongelma tän haasteen kannalta mutta yks ihminen tulisi. Ja mä kieltämättä pelkäsin ees kertoa sille tästä sillä mä tiesin, että se vetäis mut maanpinnalle ja takois sitä järkeä–mitä mä en atm halunnut– mun päähän.

Välissä oli kivaa olla ajattelematta.

***

"Sä oot idiootti! I.di.oot.ti", Nella tavutti ja huokaisi raskaasti.

"Enks mä just käskeny sua pysymään niistä kaukana?"

Mä olin vaan hiljaa ja nypin mun kynsinauhoja. Nellan reaktio oli just sitä mitä mä olin ennustanutkin ja mä tunsin jo kuinka mua pikkuhiljaa alkoi kaduttaa koko typerä vedonlyönti.

Me ei oikeestaan puhuttu sen jälkeen Adrianin kanssa mitään, kun Leevi ja Aurora tuli takaisin niitten viimeisten kamojen kanssa. Aurora oli kuulemma asunut jo muutaman vuoden täällä mutta muutti asumaan Adrianin ja Oliverin kanssa samaan kämppään, koska Marko oli työnsä takia harvoin kotona eikä se kuulemma halunnut kahden teinin rellestävän yksinään omakotitalossa. Adrian ja Oliver vaan pyöritteli niitten silmiä, kun Aurora selitti asiaa naureskellen. Niitten mielestä Marko hössötti turhaan.

Niitten äidistä kukaan ei maininnut mitään. Edes Leevi ei tiennyt siitä, kun se ei ollut viittinyt vielä näin alkuvaiheessa kysyä.

Mutta se koira. Se oli mielenkiintoisin asia koko tän illan aikana. Mä sain nimittäin kuulla Auroralta, että se oli vanha terapia koira. Mutta mitä se teki niillä? Ei hajuakaan.

"–kuunteleksä mua ees?"

"Hä?" mä painoin nappikuuloketta paremmin mun korvaan. Nella huokaisi.

"Kato se kuva minkä laitoin sulle. Ehkä sä sit tajuut mihin oot menny sotkee ittes."

"En usko hetkeäkään et ne ois jotai mafia hyyppiä. Just maanantaina sä sanoit et ne on sekaantunu huumeisiin ja salakuljettamiseen. Eikö ihmiset osaa päättää vai?" mä naurahdin mutta avasin kuitenkin meidän viestiketjun ja napautin  kuvan auki Nellan väittäessä vastaan.

Se oli näyttökuva jostain vanhasta uutisesta jossa kerrottiin pari kuukautta sitten Italiassa tapahtuneesta ammuskelusta, jonka takana oli ilmeisesti mafia. Tekijöitä ei olla saatu kiinni mutta tiedetään, että he asioivat tekoaan ennen paikallisessa kahvilassa. Yksi paikalla olleista menehtyi ja muutamia haavoittui.

"Mitä tästä?" mä keskeytin mun serkun paasauksen ja zoomasin tapahtumapaikalta otettuun kuvaan. Kapean kadun varressa olevan kahvilan muutamat pöydät olivat kaatuneet kumoon ja koko paikka oli rajattu sinivalkoisella poliisiteipillä.