Kolme Kaksi Yksi

6.Lasinsirut

Oliver palasi takaisin aulaan vesilasi mukanaan:

"Täs, mä en tiiä–"

Just kun se oli antamassa sitä mulle, ulko-ovi kiskaistiin auki.

"Lumi! Mitä toi ökykallis Tesla tekee teijän portin–" Nella harppasi sisälle mutta jäätyi aloilleen. Sen katse kulki mun ja Oliverin väliä tyrmistyneenä. Ovi naksahti kiinni sen selän takana, ja jätti meidät hiljaisuuteen.

Mä toivuin meistä kahdesta ensimmäisenä säikähdyksestä ja räpäytin mun silmiä hölmistyneenä.

"Mitä sä täällä teet?" töksäytin.

Se ei missään vaiheessa ollut maininnut tulevansa meille tänään. Sen piti hengaa sen jonkun Aadan kanssa?

Se oli aukaisemassa suutaan samaan aikaan, kun mä olin ottamassa sitä vesilasia Oliverilta, että se pääsis lähtemään mutta just sillon Nella räväytti sen katseen siihen lasiin ja hyökkäsi yhtäkkiä meidän kimppuun.

Hätkähdin, kun se löi vesilasin pois mun kädestä. Se särkyi tuhannen sirpaleiksi iskeytyessään lattialle.

Oliver astui askeleen taaksepäin ja tuijotti sotkua silmät tyrmistyksestä ammollaan.

"Nella mitä sä–", älähdin itsekkin järkyttyneenä. Mun farkut oli kastunu litimäriksi lattiasta puhumattakaan.

"Sinä. Ulos", Nella tokaisi mun sanojen päälle. Mä nostin mun katseen ylös sirpaleista ja hämmennyin vain lisää, kun huomasin sen asettuneen mun eteen kuin muuriksi. Se seisoi toinen käsi lanteella ja toinen osoitti ulko-ovea. Se näytti yrittävän häätää Oliveria jäisellä katseellaan ja se toimikin.

Oliver nosti sen kädet ilmaan kulmat koholla ja mumisi jotain epämääräistä itsekseen. Se hivuttautui ovelle lasinsiruja väistellen.

"Äläkä tuu takasin", Nella kivahti.

Oliver vilkaisi sitä kyseenalaistavana.

"Mitä ihmettä sä hommaat–?" Nella painoi sen käden mun suun eteen ja murahti: "Tai mä soitan poliisit."

"Fine. Ragazza matta", Oliver mutisi ja pudisteli päätään ennen kuin astui ulos.

"Mikä oli?!" Nella älähti mutta Oliver vain lampsi poispäin ja haraisi hiuksiaan yhä hämmentyneen oloisena. Nella ärähti ja päästi vihdoin sen käden mun suulta. Se paiskaisi oven kiinni Oliverin perässä.

"Mitä se sano?" Se kääntyi mun puoleen silmät leiskuen. Horjahdin askeleen taaksepäin kulmat kurtussa.

"Näytänks mä siltä et mä osaan Italiaa?" töksäytin ja sain Nellan pysähtymään. Se siristi silmiään ja risti kädet rinnalleen.

"Totta. Etsä kyl näytä", se huokaisi ja heitti hiuksensa toiselle puolelle päätään. Nyökkäsin.

"Jep niinpä. Ja nyt selität mitä toi äskenen oli? Poliisit? Ootsä tosissas?"

"Sä kysyt tota multa? Sun se tässä pitäis selittää et mitä sä duunaat ton mafia jätkän kaa? Ostat huumeita? Salakuljetat ruumiita?" se tulitti ja levitti käsiään. Sitten se henkäisi: "Älä vaan sano et oot jo in lööv siihen?"

En pystynyt pidättelemään hämmentynyttä hymyäni saati sitten tirskahdusta: "Nella mitä? Ootsä kattonu vähän liikaa True crimee?"

Nella siristi taas silmiään ja naksutteli niskojaan saaden mut irvistämään. Mä vihasin yli kaiken kaikenlaista jäsenien naksuttelua. Etenkin niskan. Sen lisäks et se oli ällöttävää ni se sai sen naksuttelijan vaikuttamaan siltä, että se vois vääntää mun niskat nurin. Ja Nella ties sen joten se varmaan yritti uhkailla mua tai jotain. Harmi vain, että se ei tehonnut.