"Mitä?" Oliver nosti kulmiaan.
"Avaimet", Adrian murahti ja ojensi kättään mutta Oliver ei tehnyt elettäkään antaakseen niitä sille.
Se vain haukkasi ison palan näkkäristään ja alkoi keikkua tuolillaan.
"Mähän sanoin et mä meen autolla."
"Ei sulla ole korttia tajuutsä?" Adrian ähkäisi turhautuneen kuuloisena. Oliver kohautti hartioitaan ja näytti unohtavan, että ei pitänyt ruuasta sillä se nappasi kananpalasen suuhunsa.
"Lumi voi heittää mut jos se haluu tai sit meijän systeri", se tokaisi.
Mun kulmat kohosi aavistuksen ylemmäs. Oliko tää sen masterplääni? Esittää ystävällistä ja palkata sitten mut hovikuskiksi? Jos oli, niin kieltämättä ihan fiksua. Kukapa nyt ei haluaisi olla samassa autossa tuollaisen jätkän kanssa.
Okei no toi kuulosti kaksmieliseltä
Adrian ei vilkaisutkaan mua, kiristeli vaan leukaperiään, joten mä päätin tehdä päinvastoin. Tutkin sen kasvonpiirteitä katseellani ja melkein pudotin mun haarukan, kun tajusin sen silmien olevan eri väriset: Toinen oli vaaleansininen ja toinen haalean ruskea mutta siihen oli sekoittunut myös ripaus sinistä. Ne oli ihan sairaan nätit.
"–vai mitä Lumi?"
Palasin takaisin maanpinnalle vain todetakseni Adrianin tuijottavan mua takaisin aavistuksen kyseenalaistavana. Siirsin katseeni salamannopeasti Oliveriin ja painoin kylmillä käsilläni mun hehkuvia poskia yrittäen epätoivoisesti saada niitä rauhoittumaan.
"Ai mitä?" sopersin nolona ja valuin kuvitteellisesti viemäristä alas.
"Nii et voidaan heittää sut himaan samal jos meijän sisko tulee hakee meijät", Oliver toisti.
"Öhh..joo miksei", vastasin hieman kujalla. En oikeastaan ollut enään ollenkaan varma siitä, että halusinko mä tutustua Oliveriinkaan. Tää outo ystävällisyys oli epäilyttävää.
Mitä jos ne vaan haluu tietää missä mä asun?
Nielaisin.
"E-eiku sori. Unohin et mun piti käydä kaupas koulun jälkeen. Mut ehkä joku toinen päivä, kiitti kuiteski", sopersin äkkiä.
Adrian loi Oliveriin tietävän katseen, jonka se kuitenkin ohitti viileästi ja vaan kohautti mulle hartioitaan hymyillen.
"Va bene–se on okei."
Olin helpottunut siitä, että se ei ottanut itseensä sillä siinä vasta mulla olisi soppa ollut.
Päätin tällä kertaa Adrianin tuijottamisen sijaan keskittyä turvallisesti ruokaani ja yritin koota haarukkaani täydellistä salaattiannosta huonolla menestyksellä. Kurkunpalaset tuppasivat hyppimään karkuun.
Adrian hiillosti Oliveria vielä hetken kylmällä katseellaan mutta kun se ei näyttänyt merkkiäkään luovuttamisesta, Adrian luovutti itse. Sen hartiat lysähti alas, kun se puuskahti ja vilkaisi ympärilleen. Oliver näytti oikeasti lukevan sen ajatuksia sillä se veti sanaakaan sanomatta viereisen penkin pois pöydän alta ja taputti sitä.
"Istu alas äläkä karkaa. Sä hylkäsit mut heti yksin ekalle tunnille. Jos Lumi ei ois ollu siellä ni oisin varmaan kuollu tai jotai", se selitti dramaattisesti.
Adrian istui alas silmiään pyöritellen.
"Ja btw mä jouduin eturivii."
Vasta sanan 'eturivi' kuullessaan Adrianin katse lensi takaisin Oliveriin.
"Älä?" se henkäisi. Se puhui koko ajan hiljaa. Ihan niinkuin se olisi joku FBI agentti tai jotain ihan yhtä randomia.
Oliver nyökytteli päätään ja iski haarukalla uuteen kananpalaseen sellaisella voimalla, että mä pelkäsin sen lautasen menevän halki.
YOU ARE READING
Kolme Kaksi Yksi
Romance"Todista mulle et mä haluun jäädä tänne." • Lumi elää ihan yhtä tavallista -mutta ehkä asteen tylsempää elämää- kuin muutkin, kunnes hänet eräänä päivänä värvätään esittelemään koulua kaksospojille, jotka ovat muuttaneet Italian auringon alta takais...
3.Ruotsin kuningas
Start from the beginning
