Yks meistä pukeutui aina pastellisävyihin.
Toinen pelkkään mustaan.
Kolmas ei välittänyt mistään.
Neljäs halusi välittää, muttei tiennyt mistä aloittaa.
hei kaikki ihanat siellä pitkästä aikaa ja ihanaa alkanutta vuotta 2024 <3
oon pahoillani, kun uuden luvun julkasussa on kestäny näin pitkään ;_; mulla on ollu hirvee kirjotusblokki ja niin paljon kaikkea tekemistä, etten oo saanu kirjotettua. nyt kuitenkin tällä viikolla löyty aikaa ja oon ollu ihan innoissani kirjottamassa tätä taas teille :3
mä huomaan, että mun motivaation puutteeseen vaikuttaa kans ihan sikana se, ettei tää wattpad toimi yhtä hyvin ku se toimi pari vuotta sitten. mua tällee kirjottajan näkökulmasta harmittaa myös se uudistus, että kommenteista voi tykätä, koska mä en saa niistä mitään ilmotusta. sen takia tuntuu välillä, että tää on ihan unohdettu, kun ei tuu enää kommentteja samalla tahdilla ku ennen tuli :(
joten oikeesti, kommentoikaa. ihan mitä vaan. mä saan niistä ihan hirveesti motivaatiota ja rakastan ylikaiken lukea teidän viestejä ja reaktioita näihin juonenkäänteisiin, oli ne sitten pelkkää emojia tai pitkä kommentti. ne on mun ainoa palkka, mitä mä tästä saan.
nauttikaa luvusta ja ihanaa viikonloppua teille kaikille <3 pus
xx sweetener22
Oups ! Cette image n'est pas conforme à nos directives de contenu. Afin de continuer la publication, veuillez la retirer ou télécharger une autre image.
— o o n a —
Mä olin just avannut Youtubesta seuraavan Jimin Being Cute 10 Minutes Straight -videon, kun kuva pysähtyi ja mun puhelimen näyttö täyttyikin maailman söpöimmän korealaisen pojan sijasta mun parhaan ystävän kuvalla.
Hitto.
Me ei oltu Even kanssa soiteltu pitkään aikaan. Se ei tiennyt yhtään mitä mulle kuului, se ei tiennyt mitä mulle ja Villelle oli tapahtunut eikä se tiennyt, että mä olin eilen pussaillut Kuisman kanssa.
Kunpa mäkään en tietäisi sitä. Kunpa sitä ei olisi tapahtunutkaan. Kunpa mitään niitä asioita ei olisi tapahtunut, mitkä valitettavasti oli tapahtunut sen jälkeen, kun mun ja Even tiet erkani pikkulauantaibileissä. Oikeastaan jokaikinen asia mitä sen jälkeen oli tapahtunut oli niin paskaa, etten mä olisi halunnut puhua mistään niistä ja mä viivyttelin puheluun vastaamista niin pitkään, että Eve jo luovutti ja Jimin virnisteli taas mun puhelimen ruudulla.
Mun piti hengitellä hetki, ennen kun mä rohkaistuin soittamaan sille takaisin. Mä nousin seisomaan, kävelin päättömästi keittiön ja olkkarin väliä, hengittelin, kuivattelin mun hikisiä käsiä ja taas hengittelin, kunnes sain vietyä luurin korvalleni.
Eve vastasi melkein heti.
"Moi rakas!" mä hihkaisin aivan liian tekopirteästi. "Sori, mä en ehtiny vastata."
