Yks meistä pukeutui aina pastellisävyihin.
Toinen pelkkään mustaan.
Kolmas ei välittänyt mistään.
Neljäs halusi välittää, muttei tiennyt mistä aloittaa.
edellinen luku oli henkisesti jotenkin niin raskas, että nyt vähän kevyempää oona-lukua tähän väliin! :3 palataan even tilanteeseen vähän myöhemmin! se luku alkaa kyllä olla jo valmiina, mut mun pitää vielä oikolukea se. toivottavasti jaksatte odottaa ja tykkäätte tästä luvusta! <3
xx sweetener22
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
— o o n a —
Lauantaina mä istuskelin sohvan nurkassa iso kahvikuppi kädessäni ja lueskelin mun ja Villen eilisillan viestejä. Mä selasin ihan alusta asti, kun se oli kysellyt mun viikonloppusuunnitelmista ja miten mun viikko oli mennyt, ja viimeisiin viesteihin päästessäni mun vatsassa lenteli perhosia.
Ville oli kutsunut mut niille tänään kylään.
Mä halusin mennä. Todellakin halusin. Mua vaan jännitti niin paljon, että se tuntui jopa menevän sen halun edelle. Mä olin vastannut Villelle epämääräisesti, etten ollut vielä ihan varma mun ja Even suunnitelmista, mutta sitten Eve oli heti aamusta lähtenyt kotiin eikä mulla tosiaan olisi tälle illalle mitään suunnitelmia.
Mä hörppäsin kahviani ja huokaisin. Ihan kuin mulla koskaan olisi mitään suunnitelmia.
"Joko oot päättäny, että lähetkö vai et?" iskä kysyi, kun se käveli olkkarin läpi jääkaapille. Mä olin kertonut iskälle Villen ehdotuksesta, mun oli ollut oikeastaan pakko kertoa, sillä mä en pystynyt mitenkään peittelemään mun hymyä. Iskä kyllä tunnisti mitä laatua mikäkin mun hymy on ja ihastuneen Oonan hymy oli kuulemma niistä kaikista leveintä laatua. Ja tarvitsinhan mä myös kyydin sinne, jos päättäisin lähteä.
"En tiiä", mä kohautin olkiani. "Jännittää ihan hulluna."
"Kuuluu asiaan."
"Mutta kun mua jännittää ihan liikaa, en mä taida uskaltaa mennä."
"Mietipä niin, että jos minä olisin aikoinaan jännittäny niin paljon, että oisin jättäny menemättä ulos sun äidin kanssa, niin etpä sinäkään istuis siinä nyt", iskä sanoi ja virnisti, kun se istui kinkkupaketin kanssa sohvan toiseen päätyyn. "Ei sillä, että nyt rohkaisisin sua hankkimaan lapsia. Ollaanko me jo puhuttu niistä ehkäisyasioista?" iskä kysyi perään ja mä katsoin sitä järkyttyneenä samalla, kun aloin jo valmiiksi hautaamaan mun kasvoja käsiini.
"Ei niistä tarvi puhua!"
"On hyvä muistuttaa turvaseksistä", iskä sanoi vakavalla naamalla ja mä katsoin sitä sormieni välistä.
"Joo, varmaan, mutta ei nyt!"
"Millon sitte? Sinä oot lähössä pojan luo kylään ja —"
"No ookoo, muistuta nopeesti ja lähe sitte menee", mä mutisin.
