me neljä

39 - tiiätkö mitä

"Kuulostaa hauskalta", Elisa sanoi ja katsoi mua hymyillen, mutta sen silmissä oli silti myötätuntoa mun kipeitä muistoja kohtaan. Se sai palan nousemaan mun kurkkuun.

"Se olikin."

Elisa kohotti kättään mua kohti ja silitti mun kämmenselkää. Kyynel valahti pikavauhtia poskea pitkin leualle ja putosi pöytäliinalle.

"Millon te ootte viimeks tehny tollasen reissun?"

"Varmaan ku mä olin seiskaluokalla", mä vastasin.

"Mikä oli sun lempibiisi sillon? Muistatko minkä biisin sä viimeseks valitsit?"

Mä katsahdin Elisaa ja mun sydämessä läikähti miten huomaavainen se oli. Oli ihanaa miten arkiseen asiaan Elisa oli tarinassani tarttunut, kyllä sekin tiesi, etten mä halunnut pillahtaa itkuun kesken meidän romanttisten treffien.

Mun ei tarvinnut kauaa miettiä, kun yksi tietty biisi alkoi soida mun päässä.

"Of Monsters and Men:n Little Talks", mä vastasin. "Kuuntelin sitä tosi paljon sillon."

Mun poskia kuumotti, ehkä viinin voimasta tai sitten siitä pienestä häpeästä, että Elisa pitäisi mun biisivalintaa laimeana. Ei se kuitenkaan pitänyt, päinvastoin, se alkoi hyräillä laulua silmät ummessa pöydän toiselta puolelta.

"Don't listen to a word I say, the screams all sound the same", Elisa lauloi hempeällä äänellään, joka oli samaan aikaan kirkas ja käheä. "Cause though the truth may vary this ship will carry our bodies safe to shore."

Naapuripöydän nuorten naisten porukka katsoi lurittelevaa tyttöä vaikuttuneena ja mun teki mieli itkeä — joko liikutuksesta tai ylpeydestä tai molemmista. Elisa avasi silmänsä kuin mitään ei olisi tapahtunut ja hymyili pelkästään mulle, se hymyili sitä kaikkein hurmaavinta hammashymyään ja lipaisi vielä huuliaan ja mä meinasin sulaa.

"On muuten helvetin hyvä biisi!" Elisa tokaisi reippaana ja hörppäsi limuaan. "Olin ihan unohtanu ton."

"Sä laulat niin kauniisti, mä en kestä", pihahdin posket hehkuvina ja puristin Elisan kättä. Elisa hymyili ilahtuneena mun sanojen johdosta ja mun vatsassa vaan velloi sellainen epämääräinen rakkausmöhkäle, kun mä tunsin naapuripöydän ihailevat katseet meissä.

Elisa naureskeli päätään pudistellen. "Mitä muuta sä sillon kuuntelit?"

Mä juoksutin etusormeani Elisan pitkiä siroja sormia pitkin ja siristin silmiäni. "Kuuntelin aika sekalaisesti kaikkea, mut toinen mun ihan lemppari oli Passengerin Let Her Go."

"Ah! Se on ihan klassikko!"

"Ihan hemmetin hyvä", mä komppasin hymyillen.

"Tiiätkö, mä kuuntelin sitä paljon sillon, kun sä hävisit", Elisa paljasti, sai terävän piston tuntumaan mun sydämessäni.

"Kuuntelitko?"

"Staring at the ceiling in the dark, same old empty feeling in your heart. Cause love comes slow, and it goes so fast", Elisa hyräili, tällä kertaa herkemmin ja hiljempaa, että vain mä saatoin kuulla. "Well, you see her when you fall asleep, but never to touch and never to keep. Cause you loved her too much, and you dived too deep."