💜
tää on rakkauskirje mulle itselleni
koska mä oon väsynyt tuntemaan oloni
aina muita huonommaksi
pitää tavoitella täydellisyyttä
ja sitä näkee kaikissa muissa
paitsi itsessä
oon väsynyt tuntemaan syyllisyyttä syödystä suklaalevystä
häpeää omasta itsestä
loppujen lopuksi
meissä kaikissa on yhtä vähän
sitä täydellisyyttä
eikö voitaisi vain antaa hetkeksi anteeksi
en jaksa enää vertailla itseäni muihin
miksi ei koskaan saa olla ylpeä
ihan omasta itsestä
oon väsynyt unilääkkeisiin
jotka auttaa vaihtamaan päivät uusiin
on synti olla onnellinen
mutta oon väsynyt vihaamaan mun kehoa
en jaksa enää tuntea häpeää
näistä hetkistä
kun kylven itserakkaudessa
en pyydä anteeksi
että aion antaa anteeksi
ja päästää irti niistä piikeistä
joilla tahdotte mun repivän itseäni
,terveisin minä ja me kaikki
mä haluaisin kuulla jokaisen tähän
vähänkin samaistuhan
sanovan nämä sanat itselleen peilin edessä
koska sä riität
💜
YOU ARE READING
Palaneen kirjan sirpaleet
Short StoryTarinoita hiljaisista, vaiennetuista, liian äänekkäistä, epätodellisista ja harhoista. Kirja on juuri sitä mitä nimi kertookin; kirjan sirpaleita, tarinoita ja tekstinpätkiä sieltä täältä. Pätkiä keskeltä kirjoja joita ei koskaan tule olemaan, sirpa...
