Palaneen kirjan sirpaleet

SATTUMA PEURANSARVILLA

Lila// Mietinpähän vaan, että voiko näitä mun tekstejä kutsua novelleiks kun nää on moni niiiiiin lyhyitä? Mitä mieltä ootte?

Varoituskset näissä kommenteissa->

️♦️♦️♦️

Se taisi olla ensimmäinen päivä sinä talvena, kun maassa oli lunta. Koko yön oli pyryttänyt, ja kuvankaunis puuterilumi tallautui jalkojeni alle kävellessäni bussipysäkille. Jostain syystä ei tuntunut yhtä kylmältä kuin pimeimpinä päivinä, mutta olin silti kääriytynyt toppatakkiin ja massiiviseen kaulahuiviin.

Bussi tuli yli kymmenen minuuttia myöhässä, kuten se joka vuosi tuli ensilumen tultua. Kai kukaan ei ollut varannut aikaa raaputtaakseen bussia puhtaaksi lumesta.

Tällä kertaa bussin saapumista ei edes odotettu niin kovalla kiireellä. Oli kaunista seistä lähes pimeällä bussipysäkillä ja katsella valkoisena kimmeltävää maisemaa. Toki osa oli yhä pukeutunut reikäsukkahousuihin ja napapaitoihin, ja he luultavasti odottivat lämpimän bussin saapumista kuin kuuta nousevaa.

Tulisimme myöhästymään koulusta reilut kymmenen minuuttia, se oli selvää. Bussi tuli vihdoin, mutta körötteli eteenpäin erittäin hitaasti. Kaikki katsoivat puhelimiaan kyllästyneen näköisenä, osa torkkui istuimillaan ja osa mattimyöhäisistä teki läksyjä bussissa.

Olin sulkemassa silmiäni ja vaipumassa unenomaiseen aamuhorrokseen, kun yhtäkkiä bussi pysähtyi keskelle tietä ja tööttäsi pari kertaa. Kurotuin eteenpäin nähdäkseni mikä oli pysäyttämisen syy.

Keskellä tietä suoraan edessämme käveli joku. Henkilö oli paljain jaloin, mutta kylmyys ei tuntunut vaivaavan häntä. Yllään henkilöllä taisi olla pelkkä pyyhe, mutta näin takaapäin oli vaikea sanoa. Pitkät suklaanruskeat hiukset valuivat hänen selkäänsä pitkin ja päässä hänellä oli peuransarvet. Eivät ne oikeat olleet, eivät tietenkään. Vaikka hän ei näyttänyt palelevan tai huomioivan bussia, ei hänellä siltikään voinut kasvaa peuransarvet päässä. Kyseessä taisi olla erittäin aidon näköinen koristepanta.

Bussi tööttäsi uudestaan. Edessämme kävelevä henkilö ei taaskaan reagoinut siihen mitenkään. Jatkoimme ajamista kävelyvauhtia henkilön perässä. Bussikuski paukutti vihaisena rattia, ja oppilaiden joukosta kuului kiroilua sekä hämmentyneitä kommentteja. Ei ihmekään, edessämme kävelevä henkilö oli kaikin puolin kummallinen ilmestys.

Yhtäkkiä suoraan bussin eteen juoksi tietä ylittävä peura. Se oli singahtanut tielle niin äkkiä metsän kätköistä, että ennen kuin kuski oli ehtinyt reagoimaan oli jo kuulunut kamala tömähdys peuran osuessa suoraan autoon.

Railakkaasti kiroileva kuski nousi ja käski oppilaita pysymään paikallaan hänen käydessä katsomassa tilanteen. Kukaan ei tientekään noudattanut käskyä, vaan kaikki tunkivat bussin etuosaan nähdäkseen mitä oli tapahtunut, minä muiden mukana.

Maassa oli runsaasti verta, mutta mitään muuta merkkiä peurasta ei ollut. Ei jälkiä, ei mitään. Ei sen puoleen edellämme kävelleestä henkilöstäkään, jonka kaikki olivat unohtaneet peurakolarin tapahduttua.

Niin monta kummallista asiaa yhden aamun aikana. Ensin outo paljasjalkainen peuransarvinen henkilö tiellä, sitten peurakolari ja yhtäkkiä molemmat olivat kadonneet kuin ilmaan.

Ja kun sitä tarkemmin mietti, niin oli kummallista kuinka kovaa peura oli meihin törmännyt. Olimme körötelleet lähes kävelyvauhtia, joten törmäyksen ei olisi uskonut olleen kovin kova. Peuran oli ollut pakko nähdä hidas bussi ajoissa, joten miksi ihmeessä se oli juossut suoraan sitä päin?

Bussikuski näytti puhuvan puhelimessa jollekin. Sitten hän nousi takaisin bussin kyytiin, ja kertoi ilmoittaneensa loukkaantuneesta peurasta poliisille. Vaikka mielestäni puuttuvien jälkien perusteella oli selvää, ettei poliisi mitään peuraa koskaan löytäisi.

Vihdoin pääsimme jatkamaan matkaa, vaikkakin yli puoli tuntia myöhässä aikataulusta. Juuri ennen koulua isolla tiellä näimme noin puoli tuntia sitten ojaan suistuneen rekan, ja sen nähdessäni minua kylmäsi. Ohitin näyn ajattelematta sitä sen enempää, toivoen vain ettei kukaan ollut loukkaantunut. Jatkoin Instagramin selailua vailla hajuakaan siitä, miten ilman niitä kummallisia sattumia juuri meidän bussimme olisi ollut tuon rekan vastassa sen suistuessa vastakkaisen kaistan yli ojaan.

♦️♦️♦️