me neljä

26 - än yy tee nyt

Iskä kohensi ryhtiään ja rykäisi. "Muistakaa käyttää kondomia."

Mä kurkkasin sormieni välistä. "Siinäkö se?"

"No se on turvaseksi pähkinänkuoressa. Ku käyttää kondomia, ei tuu lapsia eikä tauteja", iskä luennoi ytimekkäästi ja mä nyökkäsin.

"Kiitos iskä. Kiitos tästä upeasta luennosta, tuo oli täysin uutta informaatiota", mä letkautin sarkastisesti ja iskä virnisti tyytyväisenä.

"Ole hyvä!"

Mun posket oli ihan punaiset, kun iskä lähti naureskellen pois olkkarista. Vaikka me oltiinkin läheisiä, niin mua silti vaivaannutti puhua mistään tuollaisesta sen kanssa. Ja se, että iskälle edes tulee mieleen muistuttaa turvaseksistä just nyt, kun mä olin vähän jo kallistumassa sen puolelle, että mä lähtisin — mua alkoi jännittää taas lujemmin.

Hitto.

Ajatus seksistä vaan pelotti mua niin paljon. En mä tiennyt, olinko mä edes valmis mihinkään sellaiseen. Se tuntui niin hullulta, vastahan mä olin saanut ensisuudelmani, en mä ollut uskaltanut edes miettiä siitä pidemmälle. Vaikka Villen kanssa pussailu olikin ollut tosi luontevaa ja ihanaa ja tajunnanräjäyttävää ja mieletöntä, niin silti, en mä tiennyt miten mä koskaan uskaltaisin antaa kenenkään tulla niin lähelle. Enhän mä edes osaisi tehdä mitään. Mun rakkaustietämys perustui Disneyn prinsessatarinoihin, joissa tuli lopputekstit heti ensimmäisen suudelman jälkeen.

Ja mistä mä tiesin halusiko Ville mua, tai olinko mä sen silmissä edes mitenkään erityisen seksikäs. Omasta mielestäni mä en ainakaan ollut. Mä olin vastakohta seksikkäälle. Olihan Ville sanonut mua kuumaksi, mutta se oli ollut silloin kännissä ja kännissä sitä aina sanoo kaikkea typerää. Enkä mä tiennyt olinko mä sen mielestä kuuma vain ollessani ilman meikkiä ja olinko mä meikillä sitten ihan typerän näköinen. Mun pää oli ihan jumissa, mutta silti mä naputin Villelle viestin, että jos sille sopisi, mä olisin kuuden aikaan niiden pihassa. Siihen oli vain tunti aikaa, joten mun ei tarvitsisi jännittää tuntikaupalla.

Ville vastasi melkein heti huutomerkeillä ja kolmella violetilla sydämellä, ja mun rinnan alla oleva sellainen alkoi heti jyskyttää astetta kovemmin.

***

Mä pyörittelin sormuksia mun hikisissä sormissani, kun iskä ajoi aina vaan lähemmäs sitä katua, missä Sirénit asui. Mun pitäisi ihan kohta pyytää iskää pysäyttämään auto, mä olin jo aiemmin kieltänyt sitä ajamasta pihaan asti. Mä olin sanonut iskälle ihan suoraan, että mua jännitti niin helkkarin paljon, ettei mun pää kestäisi lisätä sitä enää yhtään enempää, sillä se olisi ihan salettiin pitänyt Villelle jonkun kiusallisen ristikuulustelun siinä pihassa. Vaikka iskä olikin ihana ja ne kaksi tulisi ihan satavarmasti juttuun keskenään, kuten ne oli tulleet jo silloin videopuhelun välityksellä, niin en mä silti halunnut niiden tapaavan vielä kasvotusten. Mua pelotti, että kaikki menisi pieleen ja iskä tulisi vertaamaan kaikkia mun tulevaisuuden poikakavereita Villeen, kuinka se oli ollut niin mukava ja huippu ja mieletön.

Mä tiesin jo, että mä itse ainakin tulisin tekemään niin.

"Pysäytä tähän!" mä huudahdin, kun tajusin iskän ajaneen jo niiden pihatien ohi. Iskä pysäytti auton tien reunaan, naputti rattia sormillaan ja katseli ympäristöä aurinkolasiensa alta.

"Onpas kivan ja rauhallisen näköstä seutua", se mietiskeli. "Mikä talo?"

"Ajettiin siitä jo ohi. Sellanen mintunvihree rintamamiestalo."

"Oonko minä joskus aiemminki vieny sinut tänne?"

"Joo, seiskaluokan syksyllä."