me neljä

21 - matto alta

— e v e —

Mä yritin pitää mun kasvot peruslukemilla, kun mä pilkoin tomaatteja salaattia varten. Mua itketti ihan helvetisti enkä mä edes varsinaisesti tiennyt mikä mua itketti, mutta mua itketti silti. Mä olin mielettömän onnellinen, että mä sain olla täällä, mutta samaan aikaan mun sydämeen sattui, kun mä mietin mun omaa perhettä ja kotia. Mä en koskaan tulisi saamaan tällaista perhettä, joka oikeasti kuuntelee kaikki huolet ja murheet, tai kotia, minne saa tulla juuri sellaisena kuin on. Sen vaan aistii, kun Siréneille astuu ovesta sisään — täällä ei tarvitse pelätä mitään.

Mä kuuntelin kateellisena sivusta Elisan ja Katin vuoropuhelua, kun ne molemmat kertoi kuulumisiaan ja kuunteli kiinnostuneena ja kyseli lisäkysymyksiä, nauroi toistensa jutuille ja nautti vilpittömästi toistensa seurasta, siinä missä mä en edes muistanut milloin viimeksi mun oma äiti olisi kysynyt mitä mulle kuului. Ei sitä koskaan kiinnostanut.

Ja se Katin lupaama puhuttelu naamatatuoinnistakin tarkoitti vaan sitä, kuinka loukkaantunut se oli saadessaan tietää asiasta viimeisten joukossa. Sitä harmitti, että Elisa oli ehtinyt tehdä yhden työvuoronkin tatuointi naamassaan ja jotkut Niemiharjun kotkatkin oli ehtineet nähdä sen ennen sitä. Kati kehui sitä maailman söpöimmäksi kuvaksi ja mun sydäntä vihlaisi, kun mä muistelin minkä reaktion mä itse olin eilen saanut pelkästä polkkatukan leikkaamisesta ja yhdestä pienestä lävistyksestä.

Ihan käsittämätöntä, että toisilla vaan käy näin hyvä tuuri.

"Pitää joskus teidän iskän kans tulla nolaamaan sut sinne Nipsuun", Kati sanoi nauraen, kun ne oli käynyt Elisan kuluneen työviikon tapahtumia läpi. "Mä vedän hirveet perskännit ja Ilkka häädetään tanssilattialta pois, ku se huitoo pissiksiä pois tieltä tanssimalla YMCA:ta", se lisäsi ja kikatti.

Mua hymyilytti pelkkä ajatus.

"Ei herranjumala", Elisa huokaisi samalla, kun se kattoi pöytää viidelle hengelle. "Mä annan teidän hääkuvan portsarille, niin se tajuaa olla päästämättä teitä sisään", se lisäsi ja Kati henkäisi järkyttyneenä.

"Törkeetä! Anna ees joku parempi kuva, meidän hääkuva on ihan kamala! Mun tukka oli ku variksenpelätin ja voi luoja, olispa joku sanonu isälles, että polttareissa leikattu irokeesi ei todellakaan oo hyvä idea!" Kati pälpätti ja Elisan isä asteli juuri silloin keittiöön.

"Mitäs paskaa täällä lätistään?" Ilkka hörähti. "Se irokeesi oli helvetin tyylikäs!"

"Se oli kammottava!"

Mä hihittelin sivummalla ja kun Ilkka huomasi mut, se tuli kädestä pitäen morottamaan mua. Sillä oli leveä hymy, kulahtanut bändipaita päällään ja tummaksi värjätyt ylikasvaneet hiukset. Se näytti vieläkin ihan Villen kaksoisolennolta, ehkä jopa enemmän nykyään, kun Villekin oli miehistynyt.

"Joko sä nyt oot meiän Ellun tyttökaveri?" Ilkka kysyi ja virnisti perään.

Voi saakeli.

"Ihan kaveri vaan", mä korjasin ja katsahdin Elisaa, joka hääräsi isänsä takana. Se pysähtyi toimissaan ja hymyili mulle jotenkin tosi ihanasti.

Niin ihanasti, että se tuntui vatsanpohjassa.

"Niinpä niin", Ilkka sanoi ja vihelsi. Elisa ei sanonut mitään, se vaan pyöritteli huvittuneena päätään ja jatkoi hääräämistä.

Mä huokaisin syvään ja käänsin katseeni takaisin tomaatteihin, ennen kun mä leikkaisin itseltäni vahingossa sormen irti.

***

Ville tuli paikalle vasta, kun me oltiin istuttu alas syömään. Se morjensti mua kaverillisesti nyökäten, minkä jälkeen se virnisti paljonpuhuvasti siskolleen ja Elisa näytti sen johdosta Villelle keskisormea. Ville istui isänsä viereen ja kun ne oli molemmat siinä mua vastapäätä, mua vaan nauratti miten samalta ne näytti. Ville oli perinyt kaikki piirteensä Ilkalta, niillä kummallakin oli terävät ja selkeät kasvonpiirteet, vahva leukalinja ja vinkeä hymy, kun taas Elisa oli sekoitus sen molempia vanhempia. Elisalla ja Villellä oli kummallakin äitinsä tuhkansiniset silmät, mutta Elisan silmissä oli Katin katseen lempeyttä ja pehmeyttä.