me neljä

11 - mun paikka

Ronja valmistuu Helsingin kuvataidelukiosta ja Henkka Stadin ammattiopiston hiuslinjalta nyt tänä keväänä ja mua harmittaa, kun ne ei pääse mun ylppäreihin. Ne ei aio edes tulla tänne juhlistamaan omaa valmistumistaan, ne juhlii joidenkin muiden elämässä eksyneiden kavereiden kanssa keskenään Helsingissä, minkä mä kyllä ymmärrän. Ronjan äiti joutui hetki sitten uudestaan katkolle oltuaan vajaan vuoden raittiina ja Henkan äidillä tuskin olisi varaa järjestää mitään isoja juhlia muutenkaan.

Hitto, että mua suretti niiden molempien elämät. Mä olin ainoa meistä kolmesta, jolla oli oma perhe tukiverkkona, tai perhe ylipäätään. Äiti oli ehdottanut, että niiden valmistujaisia voisi juhlistaa mun juhlien ohessa, mutta ei Ronja ja Henkka halunneet viedä mun valokeilaa. Mä olin sanonut, ettei mua todellakaan haittaa, mutta ei ne sitten halunneet muutenkaan tulla. Niemiharju toi niille kummallekin vaan huonoja muistoja mieleen, ja mä olin tosi onnellinen, että ne oli löytäneet paikkansa tässä maailmassa, vaikka se sitten olikin satojen kilometrien päässä musta.

"Lähetä mulle kuva siitä latinosta ja selvitä ensitöikseen onko se sinkku ja tykkääkö se rastapäisistä maailmanparantajista ja jos kyllä, niin haluaisko se muuttaa takas Stadiin ja mennä mun kanssa naimisiin", Ronja luetteli langan toisesta päästä.

Mua hymyilytti.

"Mä selvitän."

"Hyvä", Ronja nauroi. "Mitä muuta sinne kuuluu?"

"Ei kai sen kummempaa", vastasin ja nousin ylös, sillä seuraava aihe vaatii todellakin jotain tekemistä mun käsille. Astelin takaisin sisälle kämppään ja otin seuraavaksi siivouskohteeksi keittiön. "Viime viikonloppuna mä törmäsin menneisyyden haamuihin", kerroin lopulta ja Ronja pärskähti toisessa päässä, se kuulosti kuin olisi purskauttanut vettä suustaan.

"Mitä?! Älä vaan sano —"

"Kyllä, Eve ja Oona käväs täällä."

Mun vatsaan ilmestyi perhosia, kun mä edes mainitsin Even nimen ääneen.

"Et oo tosissas!"

"Kyllä", vastasin ja laskin vettä tiskialtaaseen. "Tosin se oli aika yksipuolinen tapaaminen, ku Eve oli vetäny niin hirveet perskännit, et se oli sammunu Nipsun vessaan ja mun piti kantaa se tänne nukkumaan."

"Nukkumaan?" Ronja toisti kysyvällä äänellä ja mä näin mielessäni, miten sen kulmat varmasti kohoili.

"No hitto, se oli ihan tiedottomassa tilassa, ei se ees tajunnu missä se on, ja aamulla se oli häipyny varmaan just sen takia, kun se vihdoin tajus missä se on", sanoin surkeana ja yritin keskittää ajatukseni viinilasien tiskaamiseen, jotka oli olleet käyttämättä muutosta asti ja niiden pohjalle oli ilmestynyt pölykerros.

"Eli sä todellakin olit sille vaan joku kokeilu", Ronja sanoi vailla minkään näköistä empatiaa, mikä ei todellakaan myöskään yllättänyt mua yhtään.

Se ei ollut ikinä ollut mun ja Even jutusta kamalan innoissaan. Ronja vihasi pettäjiä ja sellainen Eve mun kanssa oli, petti sen poikaystävää mun kanssa ja samaan aikaan tavallaan mua sen poikaystävän kanssa, vaikka me ei koskaan virallisesti oltu yhdessä. Mä en jaksanut siitä koskaan sen enempää välittää, mä kuitenkin tiesin, tai ainakin luulin tietäväni, että Eve oli onnellisempi mun kanssa kuin Roopen.

Se tyttö oli vaan niin hukassa.

"Eipä sillä oo enää mitään väliä", vastasin lopulta, vaikka kyllä sillä oli. Mä olin yrittänyt säätää muiden mimmien kanssa ja viestitellyt varmaan kymmenien 500 kilsan säteeltä löytyvien Tinder-muijien kanssa, mutta en mä ollut ikinä saavuttanut samaa fiilistä niiden kanssa, kuin mitä mä tunsin Eveä kohtaan.