me neljä

11 - mun paikka

"Vikke?"

"No Vikke, Vikkeliini, Vikkedikke, Viksutin, Oaaaahhhhh Victoooooorhhhhhhh, riippuu ihan tilanteesta."

Mä repesin niin antaumuksella, että meinasin sylkäistä röökini yhdeksännestä kerroksesta maahan. "Ei saatana oo todellista", mä nauroin. "Onko sen nimi oikeesti Victor vai onko sekin hellittelynimi?"

Ronja nauroi.

"Ihan oikee nimi, se kuulostaa ultimate hintiltä, mut se on sellanen heteron näkönen, rikkaan perheen atleettinen urheilijapoika", Ronja selvensi mulle.

"No tottakai se on", mä tuhahdin.

Mulla ja Henkalla oli se yhteistä, että me aina ihastuttiin heteroihin. Meidän kummankin nais- ja miesmaku oli yhdellä sanalla kuvattuna hetero. Henkka halusi itselleen äijämäisen äijän, keneen tukeutua ja mä halusin mahdollisimman tyttömäisen tytön itselleni, ja se masensi meitä molempia varsinkin ysiluokalla aivan saatanasti. Me aina haaveiltiin ihan vääristä tyypeistä ja pakko myöntää, että mä tunsin pienen kateuden piston mun sydämessä, jos Henkka oli nyt löytänyt itselleen sellaisen kumppanin, josta se haaveili niin kovasti.

"Mä oikeesti yrjöön, ne on ihan liian ällösöpöjä, se menee todellakin mun sietorajan yli", Ronja sanoi ja yökkäili, mitä mä en ihmetellyt yhtään.

Ronja oli ehkä epäromanttisin ihminen ikinä.

"Missä ne on edes tutustunu toisiinsa?" mä kysyin, kun en oikeasti tiennyt Henkan mysteerimiehestä mitään muuta, kuin että sellainen oli olemassa ja nyt sen, että sen nimi oli Victor ja että se oli Tampereelta.

"En mä tiedä."

"Jossain Dtm:ssä? Tinderissä?"

"Kai ne tuntee toisensa jostain menneestä, en mä oikeesti tiedä, ne on niin vitun salamyhkäsiä", Ronja huokaisi. "Mutta mä en todellakaan jaksa jauhaa enää Henkasta, pelkkä sen nimi vituttaa mua. Mitkä on Ellun pläänit vapaaillalle?"

Mua nauratti, sillä Ronjan Henkka-avautuminen oli kestänyt jo melkein tunnin ja se nyt vasta kyseli mun kuulumisia.

"Mä järkkään junnuille alottelut lukion bileitä varten", kerroin samalla kun availin loputkin lasitetun parvekkeen ikkunat auki. Mun olisi ihan turha kieltää jengiä polttamasta täällä, ne tulisi tänne kuitenkin röökaamaan, joten oli parempi, että tuuletus oli jo etukäteen varmistettu, ettei koko parveke haise röökikopilta.

"Tottakai", Ronja naurahti. "Ketä kaikkia oot kutsunu? Ville, Jesse, Allu, Henna...?"

"Hennaa en oo kutsunu, mutta ihan varmasti se tulee silti", huokaisin tumpattuani tupakan, istahdin parvekkeen toisella puolella olevalle sohvalle ja nostin sohvatyynyn mun syliin. "Ja sit tänne on muuttanu Helsingistä yks jäbä, jonka mä haluan opettaa Niemiharjun tavoille", virnistin perään ja Ronja kiljahti.

"Ööööö, excuse me!?"

"Jep, Anton Gonzales", mä kerroin sen ritarillisen nimen ja Ronja kiljaisi.

"Joku espanjalainen?!?!"

"Kyllä!"

"Ei vittu mun pitää tulla Niemiharjulle asap!"

"Ai joku hikinen latino saa sut tulemaan tänne, mutta mä en?!"

"Sä tiedät, et sä oot mun mielestä yhtä seksikäs ku roskapönttö, joten todellakin!"

Me molemmat alettiin nauraa. Mä laskeuduin makaamaan sohvalle ja nostin mun jalat parvekkeen kaiteelle. Mulla oli kamala ikävä Ronjaa, se kävi tosi harvoin enää Niemiharjulla, sillä oli jo niin omat kuviot Helsingissä. Henkkaa mulla oli myös ikävä, mutta Ronjaa enemmän, se oli ollut mun rikostoveri koko yläasteen ajan, kun me huolehdittiin Henkan sekoiluista yhdessä.