me neljä

4 - fucked up

Leevi katseli pihasaunaa mietteliään näköisenä, tai en mä tiedä oliko sen katse mietteliäs, vai oliko se vaan sen perusilme. Sen kulmat oli olleet kurtussa alusta asti, ne oli tavallaan tosi ilmeikkäät, kun ne oli niin tummat ja tuuheat ja vihaisen näköiset, vaikka muuten se oli ihan ilmeetön. Sen ruskea laineikas tukka pilkotti sen hupun alta hauskasti. Se oli aika kiinnostavan oloinen tyyppi, sellainen joka ei välittänyt vittuakaan mistään.

Mä pidin sellaisista ihmisistä, jotka ei esittäneet mitään, mikä oli ihan naurettavaa siihen nähden, että mä itse esitin ihan kokoajan.

Musta oli kuitenkin kiva, kun Leevi oli siinä, vaikka mä en varsinaisesti tullut tänne solmimaan mitään kaverisuhteita. Tuntui vain kivalta leikkiä hetken aikaa ihan normaalia, ja Leevin läsnäolo sai mut hetkeksi unohtamaan kuinka rikki mä todellisuudessa olin.

"Sä oot nätti", Leevi sanoi yhtäkkiä. Mä katsoin sitä ja se oli edelleen ihan täysin ilmeetön. Se vaan vilkaisi mua nopeasti ja silmiä räpsäyttäen käänsi katseen takaisin saunalle.

Mua huvitti, miten sillä oli täysi itseluottamus heittää tollainen kommentti ihan kasuaalisti ilman mitään ennakkovaroitusta.

"Niinkö?"

"No niinhän mä sanoin."

Sen äänensävy oli kylmän rauhallinen eikä yhtään sellainen, että se oli juuri kehunut mua nätiksi. Enkä mä tiennyt missä välissä se oli ehtinyt polttaa röökinsä loppuun, mutta se hapuili jo toista. "Tulta", se virkkoi ja mä heitin stendarin sen syliin.

"Oot kummallinen", mun oli pakko sanoa.

"Säkin", se vastasi ja sytytti röökinsä. "Lähetäänkö vittuun täältä?" se kysyi perään.

"Ai niinku minne?"

"Baariin", Leevi sanoi ja katseli tupakkansa tulipäätä. "Mä tuun yleensä vaan kuokkii tällasiin bileisiin vetään pohjat ilmasella boolilla ja jatkan sit matkaa baariin", se selvensi ja mua huvitti, kun se ei ollut vielä sanonut yhtäkään noin pitkää lausetta.

Oikeastaan mua ei yllättänyt yhtään, että se sanoi noin. Se ei todellakaan vaikuttanut sellaiselta tyypiltä, joka tanssi despacitoa keskellä karvalankamattoa jonkun pissiksen kotibileissä.

"Miks sä haluat just mun kans lähtee täältä?" kysyin huvikseni.

"Koska sä et puhu liikaa", se vastasi murahtaen. "Ja sä oot nätti", se lisäsi perään eikä hymyillyt.

"Just."

Leevi jäi odottamaan mun vastausta. Mä en ollut käynyt vielä kertaakaan baarissa sen jälkeen, kun mä olin täyttänyt 18. En mä ollut pitänyt sitä edes vaihtoehtona viettää mun aikaani, koska Oona oli vielä 16, eikä mulla ollut yhtäkään täysi-ikäistä kaveria. Ekaa kertaa koskaan mua oikeasti jopa vähän houkutti mennä, mutta en mä voinut jättää Oonaa tänne yksin.

"No? Lähetkö messiin?" Leevi kysyi uudestaan, sen äänensävy oli vähän turhautunut.

"En mä tunne sua", vastasin. "Enkä mä voi jättää Oonaa tänne yksin", lisäsin vielä perään.

"Ok, ei väkisin", jätkä totesi vain ja nousi vähin äänin seisomaan. Se lähti portaita ylös ja katosi nurkan taakse.

En tiennyt lähtikö se kokonaan pois vai menikö se vaan sisälle, mutta mulle tuli tyhjä olo. En mä kyllä odottanutkaan, että se jäisi jankkaamaan mua mukaansa, mutta silti. Tuuli tuiversi mun farkkutakin sisään, vedin sitä tiukemmin kiinni ja vasta ylös noustessa tajusin kuinka viinahuikat oli nousseet päähän ja mun päässä heitti. Palasin takaisin sisälle, yritin katsella mun ympärille ja etsiä Oonaa ja Kuismaa, mutta en nähnyt niitä missään.