me neljä

4 - fucked up

Ainoa asia, josta mä olin meidän perheen varakkuuden takia hyötynyt, oli se, kun mä tutustuin Victoriin. Se oli meidän perhetuttu lapsuudesta asti, yhtä rikkaasta perheestä kuin mä, mutta me tutustuttiin kunnolla vasta muutama vuosi sitten, kun se tuli mulle ulos kaapista. Mä olin aivan hämilläni siitä, Victor osasi teeskennellä jopa mua paremmin, en mä olisi koskaan arvannut millaista kaksoiselämää se oikeasti eli. Se oli juuri muuttanut Helsinkiin, seurusteli nykyisin ja mä näin sitä aivan liian harvoin.

Andersonit ei olleet käyneet meillä vuosiin kylässä. Victorin porukat kuulemma puhui aina työkiireistä, kun äiti yritti kutsua niitä kylään. Mä olin kelaillut, että johtuiko se Victorista, häpesikö ne sen homoutta oikeasti niin paljon, ettei ne kehdanneet enää edes tulla kylään, jos asia pitäisi paljastaa ulkopuolisille. Mua oksetti pelkkä ajatuskin, jos niin oikeasti oli.

Toisaalta äiti ei varmaan edes yrittäisi kutsua niitä kylään, jos se tietäisi.

Mä olin ensimmäinen ihminen kenelle Victor kertoi olevansa homo, ja Victor oli myös ainoa ihminen, joka tiesi, että mä olin lesbo. Se oli tullut pian sen jälkeen kaapista porukoilleen, kun se oli paljastanut asian mulle. Se oli niin rakastunut siihen jätkään, ettei se kuulemma vaan voinut enää esittää. Musta tuntui, että mitä avoimempi Victor seksuaalisuutensa kanssa oli, sitä sulkeutuneempi musta tuli. Ei se enää jaksanut tsempata mua, sekin oli luovuttanut mun kaapistatulon suhteen, ihan kuin mäkin.

Asian ajatteleminen sai mut hapuilemaan viinapulloa mun laukusta. Laskin boolilasin alemmalle portaalle ja vedin suoraan pullon suusta suuren, kitkerän kulauksen.

"Ilmekään värähtäny", Leevi mun vieressä totesi vaikuttuneena ja mä melkein jo ehdin unohtaa, että se oli siinä. Se oli vähän tylyn oloinen jätkä, mutta ei se mua haitannut. Se oli kuitenkin itse tullut tänne mun luokse, joten keskustelu oli tavallaan sen vastuulla.

"Mitä siellä on? Vettä?" se kysyi.

"Vodkaa", vastasin ilmeettömästi.

"En usko", se naurahti. "Pakko tarkistaa, anna tänne", se sanoi ja nappasi pullon mun kädestä. En ehtinyt estellä, kun se jo laski pullon suun huulilleen ja naukkasi sieltä kulauksen. Se nielaisi juoman vaivalloisen kuuloisesti alas ja mua huvitti. Sen ulkonäkö ei tosiaan kielinyt siitä, että kirkkaiden nieleminen tuottaisi ongelmia. "Vodkaahan se", se irvisti.

"Mähän sanoin", hymähdin ja vedin pullon takaisin itselleni. "Oliko niin paskat bileet, et piti tulla tänne?" mä kysyin, kun mua vähän ihmetytti, miksi se oli tullut mun luokse. Ehkä se oikeasti oli musta kiinnostunut, niin kuin Oona oli päätellyt, ja seurannut mun liikkeitä.

"Samaa paskaa noi pissisten bileet aina on", Leevi murahti ja koukisti sen jalkoja. Sen molemmissa farkkujen polvissa oli isot reiät.

"Ai?" mä totesin kysyvästi, mutta Leevi ei jatkanut enempää. Se vaan poltteli röökiään rauhallisesti ja puhalteli välillä savurinkuloita. Oli hämmentävää, miten vähän mua vaivaannutti olla tuikituntemattoman kanssa. Ehkä se johtui siitä, ettei mua kiinnostanut jätkät sillä tavalla, ei mun tarvinnut tehdä itsestäni kiinnostavaa. Riitti, kun olin vaan ja hengitin savua keuhkoihin.

"Ootko jo täysikänen?" se kysyi hetken päästä.

Mä nyökkäsin.

"Ootko käyny jo paljon baareissa?"

Pudistin mun päätä.

"Sä se et paljoa puhu", se totesi.

"Ei oo asiaa", vastasin.

"Ok", se sanoi lyhyesti, naurahti ja jatkoi röökinsä polttelua. Se oli hitaampi polttamaan kuin mä. Se oli vasta vähän yli puolen välin, kun mä tumppasin omani portaan reunaan ja jätin tumpin nurmikolle. Vedin farkkutakin hihoja kämmenien suojaksi, vaikka ei ollut edes kylmä. En vain tiennyt, mitä muutakaan mun käsillä tekisin.