You Win My Heart - Larry Stylinson

16. Yökyläilyä osa 2

Jatkuu viime luvun lopusta.

Harryn nk.

Louis siis tykkää minusta takaisin. Olisi liian aikaista seurustella, emmehän ole tunteneet edes kovin kauaa.

Hän sanoi sen, jonka olin jo hetken aikaa tahtonut kuulla. Lasken pääni tämän olkapäälle huokaisten helpotuksesta. Tiesin ylireagoivani aiemmin, minun täytyisi kertoa syy Lousille. Minun täytyy myös soittaa äidille ja pyytää anteeksi häneltä... Olin ihan idiootti eihän minulla ole hyvää syytä siihen vai onko en tiedä... Ajatukseni keskeyttää tuo ihana pehmeä ääni.

"Hazza, saanko kysyä yhtä asiaa?", Louis sanoo ja katsoo minua. Nyökkään ja nousen hieman ylös, jotta näen kunnolla Louisin.

"Reagoit niin vahvasti aiemmin siihen, että tunnen äitisi ja siskosi. Mietin, että haluaisitko kertoa mikä siinä sai tunteesi kiehumaan?", Louis kysyy varovasti.

"Haluan, meinasin jo äsken kertoa... Mutta siis minulla on ennenkin ollut samanlainen tilanne, tosin silloin minä en ollut ihastunut keneenkään. Äitini luuli niin ja esitteli naapurissa asuvan, Anastasian kaikille suvussani ja kertoi tytön olevan tyttöystäväni ja vihasin häntä. Äiti on valehdellut minulle muutenkin kaikesta niin kauan kuin muistan. Esimerkiksi syystä miksi isäni lähti ja minulla ei koskaan ollut turvallista oloa kotona vaikka tiesin heidän välittävän... Pahimpia aikoja olivat ne, kun minä neljä vuotiaana kuulin vanhempieni huutavan toisilleen ja astioita meni rikki. Gemma oli silloin ainut tukeni, hän lauloi minulle lempilauluani ja silitti minua vaikka itsekin oli vasta seitsemän. Gemmakin pelkäsi kamalasti, muttei näyttänyt sitä minulle. Vanha talomme oli yhdessä kerroksessa oleva pieni talo, jossa kaikki puhe kuului seinien läpi. Luulin, että äitini tai siskoni olisi paljastanut ihastukseni sinua kohtaan. Anteeksi Louis, olet tärkeä minulle enkä halua pilata ystävyyttämme", Selitän surkeana, menneisyyteni muistelu saa minut aina hieman pahalle tuulelle.

"Voi Harry rakas! Ymmärrän, jos säikähdit sitä ja ymmärrän myös reaktiosi. Haluan sinun tietävän, että olen tukenasi aina vaikka työntäisit minut pois. Minä en aio päästää irti ikinä! En mitenkään voi kuvitella tuskaasi, mutta haluan sinun puhuvan minulle näistä asioista. Paras ystävä ei hylkää, jos ystävyys on aitoa ja tämä on aitoa!", Louis sanoo lohduttaen ja jään miettimään sanaa rakas...

"Nyt olen sitä mieltä, että soitamme äidillesi ja pyydämme anteeksi ja sen jälkeen teemme jotain mukavaa.", Louis jatkaa hymyillen ja kietoo kätensä ympärilleni. Nyökkään ja kaivan puhelimeni taskustani. Etsin äitini numeron ja painan vihreää luuria. Siirrän puhelimen korvalleni ja odotan vastausta. Pian äiti vastaakin iloisesti, mutta hieman varovasti.

Anne: Hei kulta, oletko kunnossa? Anteeksi kamalasti se mitä san-

Minä keskeytän äitini ja puhun itse, minun täytyy pyytää anteeksi. Ei hänen.

Harry: Olen kunnossa, äiti. Älä sinä pyydä anteeksi, koska minun täytyy pyytää. Kerroin kaiken Louisille ja tiedän, että ylireagoin. En ole sinulle vihainen vaan itselleni, haluan olla hyvissä väleissä vanhempieni kanssa. Äiti, annathan anteeksi? ja tule käymään edes kotona, tahdon halata sinua!

Anne: Ymmrärrän kulta! Tottakai saat anteeksi, minä tulen kohta. Kävin kaupassa niin saatte syötävää. Voin silti mennä yöksi muualle niin saatte olla rauhassa. Äiti rakastaa sinua ja rakastan myös Louisia.

Puhelu loppuu ja minulle tuli niin ihana kevyt olo. Nyt vain istumme sohvalla hiljaa ja katselemme telkkaria. Pian minulla tulee mieleen yksi asia.

"Hei Lou.. meillä ei oo patjoja nii joudutaan nukkuu samassa sängyssä, eikai haittaa?", Kysyn edelleen Louisin vatsan päällä maaten. Toivon, ettei häntä haittaisi.