You Win My Heart - Larry Stylinson

2. Uusi kaupunki, uusi minä?

Harryn nk.

Ajamme Doncasterin keskustan läpi, kaupungin toiselle puolelle. Katselen maisemia lumoutuneena, kaunis kaupunki.

Olen jo hakenut Doncasterin lukioon, koska täytän 16 vuotta kahden viikon kuluttua. Sain luvan opettajilta tehdä tehtävät kotoa käsin, koska ei ole järkeä mennä uuteen kouluun pariksi kuukaudeksi. Ei minulla ole paljon jäljellä tehtävistä. Minä olen siis edelleen yläasteella ja olen päättänyt jatkaa lukioon. Minulla on hyvät arvosanat vaikkei sitä uskoisi minusta.

*

Katsomme siskoni kanssa uutta taloamme suut auki, se on iso! Siinä on yläkerta!

"Nyt Gemma! Mä meen varastaa mun huoneeks sen parhaimman!" Otan oman matkalaukkuni sekä Dustyn ja huudahdan siskolleni, joka tyhjentää autoa äidin ja muuttomiesten kanssa. Muuttomiehet jäivät auttamaan meitä ja olen muuten 100% varma, että yksi muuttomiehistä on ihastunut äitiin... Pelkään äidinikin olevan ihastunut tuohon mieheen.

"Ei! Minulle kuuluu isoin huone, olenhan minä kolme vuotta vanhempi!" Gemma huutaa perääni, mutta olen jo ehtinyt kipittää eteiseen riisumaan tennareitani. Jään ihastelemaan taloa ja kiertelen sisällä. Lattia on peitetty ruskealla lattiamatolla, joka tuntuu mukavalta jalkojen alla. Kierrän olohuoneen kautta keittiöön ja katselen uudistettua sisustusta, vanhassa talossa. Keittiössä on toinen ovi toisessa päässä, menen siitä läpi ja päädyn takaisin käytävään. Keittiön ovea vastapäätä on ilmeisesti vessa ja pieni suihkutila. Löydän myös tyhjän huoneen, jonka nurkassa on ovi terassille. 

Hetken tutkittuani taloa ja pyörittyäni ympyrää. Käännyn kohti puisia portaita, kun kuulen siskoni äänen, joka naureskelee äitini kanssa. Pinkaisen yläkertaan ja etsin parhaan huoneen.

Kolme makuuhuonetta yläkerrassa, mutta miksi? Mietin, mutta en ehdi miettiä enempää kun kuulen siskoni askeleet portaissa. Lähden juosten valitsemaani huoneeseen, en valinnut isointa huonetta vaikka aluksi meinasin ottaa sen. Päätin säästää sen Gemmalle, koska en jaksanut kuunnella hänen valitusta: "Harry tää mun huone on niin pieni ettei tää ja toi mahu mihinkää, vaihdetaan huoneitaaah" tai "mä en mahdu tanssii mun huoneessa kunnolla, koska veit isomman huoneen!". Bla bla blaa, minun korvilleni. 

Vein hetki sitten Dustyn kopassaan valitsemaani huoneeseen ja nyt juttelen hänelle asioista, kerroin hänelle myös miten päiväni on mennyt.

Sitten kuulen Gemman kiljaisun. Juoksen heti katsomaan mikä hänellä on hätänä. Huomaan hänen itkevän ja pyörivän uuden huoneensa lattialla. Harpoin hänen luokseen ja menin lattialle polvilleni. Asetin käteni hänen olkapäälleen ja kysyin huolestuneena. "Gemma, mikä on?"

Hän lopettaa hysteerisen pyörimisensä, mutta edelleen itkee lattialla. Nostan hänet istumaan ja halaan häntä, kuiskaan hänen korvaan ettei ole mitään hätää.

Siinä samassa hän työntää minut kauemmas ja alkaa vuorostaan nauraa hysteerisesti. Hetken naurettuaan ja minun katsoessani häntä hämmentyneesti, hän aloittaa: "Ei mulla mikään hätänä oo, oon vaan niin onnellinen ku jätit mulle isoimman huoneen. Kiitti". Nyt minä puolestaan purskahdan kovaan nauruun. 

Hetken naurettuamme kuulemme portaista ryminää, epäilen miesten kantavan huonekaluja yläkertaan. Äiti on käynyt aiemminkin talossa ja piirsi silloin pohjapiirrokseen yleisten tilojen sisustuksen. Hän on perfektionisti. Me saamme tietysti sisustaa omat huoneemme. 

Skip kun kaikki tavarat on kannettu sisälle

Alan laittamaan tavaroitani paikalleen huoneessani. Huone on varmaan pienin niistä, joista pystyin valita. Olen saanut kaikki tavarani paikoilleen ja vaatteeni olen laittanut omaan vaatehuoneeseeni, jossa on valkoinen paljeovi.

Kun kaikki on iso tavara on paikoillaan, päästän Dustyn tutkimaan paikkoja.

Kävelen siskoni luo ja kysyn häneltä hymyillen: "Uusi kaupunki, uusi minä?"

Tää luku oli vähän lyhyempi, varmaan kaks ekaa osaa ollut hieman tylsiä... Yritän pikkuhiljaa saada lisättyä jännitystä. Toivottavasti piditte!
(Words: 505)
En oo koskaan kirjoittanut näin pitkiä lukuja enkä lupaa, että tuleeko olemaan jatkossa tämän pituisia vai lyhyempiä lukuja.