You Win My Heart - Larry Stylinson

12. Anni ja Albert

Tää luku on enimmäkseen Harryn näkökulmasta. Tosiaan se viel et tos ylhäällä on Albertista kuva, jossain muussa luvussa tulee Annista. ❤️ Luku on omistettu miun ihanalle parhaalle kaverille Annille , joka esiintyy tässä luvussa (ja myös tästä eteenpäin) Anskuu97 ❤️
Nyt lukuun!

On normaali lauantai-ilta ja olen pelaamassa siskoni kanssa pleikkarilla huoneessani. Sitten mieleeni muistuu ne suomalaiset kaksoset he aloittaisivat alkuviikosta. Uskon heidän olevan mukavia, en ole tosin tavannut ennen suomalaisia. Olen kuullut, että suomalaiset ovat hulluja saunomaan ja juovat paljon alkoholia. En tiedä onko se edes totta...

Olemme pelanneet jo kaksi tuntia kunnes päätämme lähteä nukkumaan. Huomenna olisi vielä vapaata ja sitten taas kouluun... Menen harjaamaan hampaani, jonka jälkeen kipitän omaan sänkyyni. Nukahdan melkein heti, peiton alle päästyäni.

Kävelen metsässä yksin, sovimme Louisin ja Niallin kanssa näkevämme suuren kannon luona. Olen pyörinyt kannon luona jo ainakin vartin, mutta ketään ei näy eikä kuulu.

Sitten kuulen rasahduksen takaani, käännyn katsomaan onko siellä ketään. Ei edelleenkään näe ketään, mutta sitten alan kuulla puhetta.

"En usko Louisin ja Niallin tulevan.. näin heidät suutelemassa tien varressa, aika kiihkeän näköistä oli", Tämä mysteerihenkilö sanoo jostain piilostaan. Tunnen suuren vihan kulkevan lävitseni kuullessani tuon. Sitten avaan oman suuni.

"Mistä tiedät heidän suudelleen, jos erehdyit?", Yritän saada hänet myöntämään, että valehteli. Jatkan kuitenkin selittämistä. "Näyttäisit edes naamasi, Tämä alkaa olla pelottavaa... ".

Sitten tämä henkilö astuu esiin paksun puun takaa. Ei... tämä ei voi olla totta.. Miten hän? Miksi?

Silloin heräsin säikähtäen, sehän oli vain unta? Ei tuo ole mahdollista, eihän?

En tiedä uskallanko mennä enää nukkumaan, kello on tosin kaksi yöllä... Minun olisi pakko nukkua. Olen pyörinyt sängyssäni lähes tunnin. mietin ainoastaan untani, sitä henkilöä siinä unessa. Eihän unet aina ole totta? On niitä niin sanottuja pizzaunia, joissa ei ole päätä eikä häntää, mutta on myös enneunia... Tuo oli vain, joku random uni kaikkien niiden joukossa. Pohdin kaikkea unessa näkemääni, jonka seurauksena nukahdan.

*

Herään automaattisesti yhdeksältä, olisin voinut nukkua tunnin pidempään. Työnnän sen ihme unen sivuun ja rupean väsäämään ensimmäisen viikon koulutehtäviä. Kemia on yksi lempi aineistani, tehtävänä oli suunnitella liuos ensi viikon tunnille. Tehtävä on tehty nopeasti sillä, tehtävä oli kiva.

Kello lähenee jo kahtatoista. En ole tehnyt juuri mitään tänään, joten päätän kysyä uudelta ystävältäni Louisilta näkisimmekö tänään. Näpyttelen viestin Louisille, jossa kysyn lähtisikö hän kanssani kahville. Odotellessani voisin mennä kiusaamaan siskoani, se on lempipuuhaani. Kävelen siskoni huoneeseen koputtamatta, ajattelematta onko hänellä vaatteita päällä. Oli tai ei aivan sama, olenhan homo.

Näen siskoni meikkaamassa peilinsä edessä, hän hymyilee minulle peilin kautta hymykuoppiensa kera. Minä vastaan hymyyn virnistyksellä, jonka seurauksena Gemman ilme muuttuu hämmentyneeksi. Hän kääntyy minua kohti ja katsoo minua muka pelokkaana.

"No, mitä virnistelet?", Hän kysyy naurahtaen. Jatkan vain virnistelyäni, virneeni vain suurenee suurenemistaan. Kohta minusta tulee varmaan Jokeri, jos suun pieleni repeää. Se ei tosin olisi mukavaa.

"Sitä vain tässä mietin, onko sinulla ketään kiikarissa, joku kiva poika kenties?", Kysyn edelleen virnistäen. Siskoni katsoo minua huvittuneena. 

"No tuota... Kuten teidät kävin viikon alussa kysymässä töitä lähellä olevasta kahvilasta, siellä työskentelee 23-vuotias Michael. Kävimme toisessa kahvilassa ja saatoin ehkä pikkiriikkisen ihastua häneen", Gemma selittää ja näyttää sormillaan kuinka paljon, muutaman sentin hänen sormien välissään pitäisi kertoa siis kuinka paljon. On se enemmän varmasti.

"Tiesin, jes! Se selittää outoutesi parina päivänä!", Huudahdan ja lähden hyppelehtimään kohti käytävää, josta suuntaan portaisiin. Ennen lähtöäni ehden nähdä kun siskoni lehahti aivan punaiseksi ja hänen kasvoilleen tuli vieno hymy.

Louis vastasi noin tunnin kuluttua, että oli juuri herännyt ja voisimme mennä kahville. Kävimme yhdesä kaupungissa olevassa kahvilassa. Louis kertoi niiden Albertin ja Annin olevan vaihto-oppilaita Suomesta, joten he eivät välttämättä jää tänne. Heidän opettaja ei ollut saanut oikeaa tietoa siltä vanhalta kurppa rehtoriltamme. 

Louisin seurassa on niin mukavaa, olemme ystävystyneet hyvin. Hän on hetero varmasti, joten en voi iskeä häntä ja eikö se olisi noloa kun olen kaksi vuotta nuorempi häntä?

**
Skip seuraavaan päivään

Kävelen kouluun yksin, koska Louis meni jo kahdeksaan. Minulla alkaa vasta yhdeksältä, ensimmäinen tuntini on ranskan tunti. Valitsin sen valinnaisena, koska kieli on kiinnostava. Pian näenkin jo koulun edessäni, pihalla haahuilee kaksi blondia toinen on pitkähiuksinen tyttö ja toinen poika. Kaukaa poika näyttää Niallilta, mutta hän on tunnilla aika varmasti tai nukkumassa. 

"Hei, etsittekö jotain?", Kysyn heiltä kun pääsen heidän kohdalle. Tyttö kääntää katseensä minuun ja hymyilee leveästi. Kummallakin heistä on vaaleat hiukset ja siniset silmät, he ovat varmasti kaksosia. Voisivatkohan he olla ne Anni ja Albert?

"Joo. Me saatiin tälläinen sekava viesti, jossa rehtori pyytää meitä tulemaan kansliaan. Emme ymmärrä mitä tuo tarkoittaa tuossa lopussa", Tyttö sanoo ja ojentaa puhelimensa minulle, jotta voin lukea viestin.

Siinä lukee: Hei Anni ja Albert! Tulisitteko saapumispäivänänne rehtorin kansliaan, mutta ennen sitä menkää ruokalaan täyttämään muutama lomake. Sinne pääsette kun kävelette pääovista sisään ja melkein heti käännytte vasemmalle, käytävän päästä portaat alas ja siitä loiva kulma vasemmalle. Terveisin Mr Mallard!

Rehtori selitti liian vaikeasti reitin ruokalaan. Sen olisi voinut selittää paljon selkeämmin. "Tuo viesti tosiaan oli epäselvä, mutta voin näyttää missä ruokala on. Olen muuten Harry", Selitän ja viiton heidät mukaan. Tuntini alkaisi, joka tapauksessa vasta puolen tunnin kuluttua. Kyllä tulin koululle jo puoli yhdeksäksi, katsoin lukujärjestykseni väärin. Luulin tulevani kahdeksaan ja kiirehdin turhaan.

"Olemmeko samalla luokalla?", Anni kysyy innostuneena. Pudistan päätäni ja kerron olevani ensimmäisellä luokalla. Juuri ennen portaita päätän avata suuni.

"Oletteko siis suomalaisia? Osaatte niin hyvin puhua englantia", Kysyn hämmentyneenä. Nyt vuorostaan Albert avaa suunsa.

"Olemme ja tottakai osaamme puhua englantia? Miksi muuten meidät olisi tänne lähetetty?", Albert selittää naurahdellen. Anni mulkaisee häntä kävellessämme ruokalan portaita alas. Hän sanoo Albertille jotain, ilmeisesti suomeksi. Albert pyytää anteeksi käytöstään, jossa mielestäni ei ollut mitään väärää. Odotan Annia ja Albertia ruokalasta, koska lupasin näyttää vielä missä on rehtorin kanslia.

Pian he tulevatkin puhuen jotain, josta en ymmärrä mitään eli he puhuvat suomea. Lähden kiipeämään portaita takaisin ylös ja kävelemme aulaan. Neuvon kaksikolle loppumatkan, he kiittävät hymyillen. Minulla on vielä hetki ennen tunnin alkua, lähden kohti luokkaa kohti.

(words: 962)

Varmaan tylsä luku! Tää on varmaa nyt pisin mitä oon koskaan tänne kirjottanu, mut miu oli pakko saada tää kaikki mahtumaan tähän lukuun. En tahdo nimittäin tehdä kahta osaa tätä ns samaa lukua! Mielipiteitä saa kertoa ja jakaa halutessaan <3