3. Vihdoin se päivä koittaa...

187 12 29
                                    

Harryn nk.

Tänään on 31. tammikuuta, eli huomenna täyttäisin 16 vuotta! Olen niin innoissani, koska isäni soitti tänään ja kertoi tulevansa yllätyksen kanssa kylään.

Pidämme perheemme kanssa pienet juhlat täällä kotona, joten me olemme Gemman kanssa lähdössä kaupungille katsomaan minulle juhla vaatteita. Minulla oli hienot beiget suorat housut ja puvun takki, mutta vuosi sitten kun lähdin isäni kanssa Espanjaan... Huokaus... Dusty suuttui minulle etten ottanut häntä mukaan ja repi ne riekaleiksi. Enkä usko että ne olisivat edes mahtuneet päälleni.

"Tuu jo, en jaksa enää odottaa!" Huudan siskolleni eteisen nurkasta, jossa röhnötän seinää vasten puoliksi maaten lattialla. Hän vastaa jotain pienellä piipityksellä, jota en jaksa vaivautua kuuntelemaan.

Hetken kuluttua äitini kävelee alakerran makuuhuoneesta ulos, josta hän teki itselleen makuuhuoneen ja työhuoneen. Hän katsoo minua nurkassa ja hörähtää kovaan ääneen. Mulkaisen häntä vihaisesti ja luulen sen olevan pahin virhe koskaan. Äitini lähtee marssimaan minua kohti, erittäin tuima katse kasvoillaan. Hän pysähtyy eteeni ja huutaa kovaan ääneen: "Harry Edward Styles!", jonka jälkeen purskahtaa lempeään nauruun. 

Naurunsa seasta äiti sanoo hymyillen, "olit söpö mulkaistessasi". Tässä vaiheessa Gemma oli juossut portaat alas katsomaan mitä täällä huudetaan. Hän kuitenkin lähtee takasin yläkertaan...

**

Vihdoin Gemma ja Harry ovat päässeet autoon ja Gemma kurvaa pois pihasta. He eivät tunne kaupunkia, mutta ennen lähtöä he olivat tutkineet haluamiensa liikkeiden tarjoukset ja niiden sijainnit. 

Pian Gemma ajoi parkkihalliin, erään kauppakeskuksen alle. He yhdessä etsivät hyvää  parkkipaikkaa. Halli on aivan täysi, invapaikkoja löytyy pelkästään. He kumpikin huokaisevat kuuluvasti. Sitten Gemma saa älyn väläyksen.

"Mitä jos feikkaat, että kinkkaat ja pidät jalkaasi? Menisit invalidista!" Hän kajauttaa Harrylle, joka ravistelee päätään nauraen. Pian hyvä parkkipaikka löytyy ja he lähtevät kohti pää ovia. Hetken pyörittyään he löytävät miesten vaateliikkeen, jossa on miehille tarkoitettuja pukuja. He menevät katsomaan tarkemmin hintoja ja huomaavat niiden olevan poistotuotteita. 

Harry kokeilee kahta kokoa, jotka kummatkin ovat eriväriset. Toinen tummansininen ja toinen tummahko harmaa. Ensin Harry kokeilee sinistä ja kysyy Gemmalta mielipidettä, joka pyörittää päätään hymyillen silti rakastavasti. Onhan kyseessä hänen rakas pikkuveljensä. Sitten on harmaan vuoro, se sopii kummankin mielestä täydellisesti. 

Harry etsii vielä samanlaiset beiget suorat housut ja sini-valko ruudullisen paidan, johon rakastui. 

(Tuli hieman hassusti toi kuva

Oops! Ang larawang ito ay hindi sumusunod sa aming mga alituntunin sa nilalaman. Upang magpatuloy sa pag-publish, subukan itong alisin o mag-upload ng bago.

(Tuli hieman hassusti toi kuva..mut no can do)

Heidän äitinsä, Anne tienannut suuret rahat uudella työllään. Anne antoi lapsilleen rahaa, jotta he voisivat ostaa tarpeelliset vaatteet. 

Harry ja Gemma ovat saaneet ostettua vaatteet ja nyt suuntaavat kohti Starbucksin kahvilaa ja ostavat heidän lempi kahvinsa, jonka jälkeen he lähtevät kohti autoa.

**

Harryn nk.

Olemme vihdoin kotona, kello näyttää jo yhdeksää illalla. Käyn syömässä iltapalaa, harjaan hampaani taas ne neljä pitkää minuuttia, sitten pehkuihin.

Mietitte varmaan miksi olen tälläinen nyhverö ja menen jo yhdeksältä? Syy nyhveryydelleni (ei oo sana keksin sen just XD) on se, että huomenna isäni tulisi mummin kanssa noin kello 10 ja haluan nukkua kunnon yöunet ennen sitä ja no taidan olla muutenkin hieman nyhverö..

Ennen peiton alle menoa, riisun kaikki vaatteeni. Kyllä kaikki... myös bokserit, tykkään tosiaan liikkua alasti. Tosin vain silloin kun olen yksin ja tosiaan nukun alasti aina ellei ole yövieraita, vaatteet puristavat turhaan.

1.2. 

Herään yhdeksältä vaikka piti herätä aiemmin, mutta meni jo. Puen eilen ostamani beiget housut ja ruutupaidan päälle. Harmaan puvun säästän 'hienompiin' juhliin, tämähän on vaan perheen kesken.

Kello lähestyy kymmentä enkä meinaa pysyä housuissani, koska olen liian onnellinen. Lähdin syömään aamupalaa odotellessani ja alan selaamaan Instagrmia, jossa huomaan Gemman julkaisseen hassun kuvan meistä. Kuvatekstinä lukee: 'Rakas pikku-Hazzani on jo 16-vuotias! Miten aika näin hurahtaa? Kuitenkin hyvää syntymäpäivää kaheli <3' Naurahdan tekstille ja kommentoin kiitokset muutaman itkunauru -emojin ja sydämen kera. 

Tykättyäni kuvasta, äitini ryntää keittiöön onnittelemaan

Oops! Ang larawang ito ay hindi sumusunod sa aming mga alituntunin sa nilalaman. Upang magpatuloy sa pag-publish, subukan itong alisin o mag-upload ng bago.

Tykättyäni kuvasta, äitini ryntää keittiöön onnittelemaan. Siirryn syötyäni olohuoneen ikkunan eteen katsomaan ulos ja odottamaan isääni. Vilkuilen kelloa ja juuri nyt se lyö tasan kymmenen, sillä sekunnilla isäni ajaa pihaan. Hän käski minua odottamaan sisällä tuloaan, hänellä on siis ilmeisesti iso yllätys... 

Katson kun hän auttaa mummin ulos autosta ja saattaa hänet ovelle, jossa äiti ja Gemma ottavat hänet vastaan. Pian isäni ottaa suuren laatikon autosta ja lähtee kantamaan sitä sisälle. 

Hän laskee sen olohuoneen lattialle, isä pyytää kaikki olohuoneeseen, laskee kolmeen ja käskee minun avata lahjani. Sehän on.. mutta sehän on...!

Jatkuu seuraavassa luvussa... ;)

(Words: 658)

Nonni juu tässä olisi luku kolme :D innostuin nyt oikeen kunnolla tästä. Ei hirveesti oo sanottavaa tästä, ens lukuun! Luv u guys <3

You Win My Heart - Larry StylinsonTahanan ng mga kuwento. Tumuklas ngayon