Latte
(n.) Italian for "you paid too much for that coffee".
•LUMI•
Pyöritin siroa kullattua lusikkaa posliinisessa kahvikupissa odottaen kahvin jäähtymistä ja nojasin käteeni. Samanmoisella vaaleanpunaisella posliini lautasella oli jäljellä enään maailman parhaimman suklaa macaronssin muruset.
Puheensorina loi tunnelmaa vanhanaikaisen mutta kauniin kahvilan sisätiloihin. Kahvilan nimi oli Ruusa, joka oli ehkä tullut pöydille vihreisiin lasipulloihin laitetuista vaaleanpunaisista ruusuista. Ruusa oli mun yks lempparikahviloista täällä, mikä sopi mun budjettiin täydellisesti opiskelija ystävällisillä hinnoillaan. Eipä Kestilässä kyllä hirveän montaa kahvilaa ollutkaan.
Mulle tuli kahvilan sisustuksesta vaan mieleen Harry Potterit. En tiedä, miksi mutta jokin tammipuisessa sisustuksessa antoi sellaisen fiiliksen.
Madde hörppi omaa mansikkamehuaan–kahvista piittaamatta–ja kuljetti katsettaan mun uudessa hiustyylissä. Se oli oikeassa. Siitä tuli täydellinen. Mä sain jopa alennusta, koska Madde tunsi sen kampaajan jostakin ja se halusi jostain syystä tehdä koko leikkuun puoleen hintaan, vaikka mä olin ollut valmis maksamaan ihan täyden summan. Mun sydäntä kyllä vähän särki tällainen "tuhlaaminen" mun säästöistä, jotka olin varannut sen varalle, kun mä muuttaisin pois kotoa.
Me oltiin käyty myös kirppareilla ja Madde ylipuhui mut hieman värikkäämpiin vaatteisiin. Mä kerroin sille mun ongelmasta, minkä jälkeen se oli pitänyt mulle ainakin vartin mittaisen tsemppi puheen ja sen jälkeen tunkenut koriin jokaisen vaatekappaleen josta mä olin sanonut pitäväni. Huomiota ei herättävistä väreistä poikkeaminen kävi psyykkeen päälle mutta mä selvisin.
"Mä en kestä ku toi sopii sulle nii hyvin." Madde laski lasin kokonaan huuliltaan ja huokaisi kaihoisasti: "Kunpa mullaki ois tollaset hiukset."
Huitaisin kädellä ilmaa.
"Sul on luonnokiharat joten be happy."
Se oli vetänyt tänään päähänsä sellaisen punaisen bandana huivin ja jättänyt "etuhiukset" eteen sen alta. Sen lisäksi sillä oli mustat farkku lappuhaalarit ja teemaan sopiva punainen pitkähihainen.
Se pyöräytti silmiään.
"Ihan eri asia."
Kahvilan oven yläpuolella oleva kello kilisi oven auetessa. Sisään astui tummansiniseen pukuun pukeutunut nuorekas mies tukka mintissä.
Marko.
Käänsin mun katseen salamana pois siitä, kun se jäi tilaamaan tiskille. Kiristelin mun hampaita ja vedin hupun päähän.
Paska
Kuten jo varmaan olettaa saattaa, mä en mennyt sinne kerrostalolle sunnuntaina.
Ja nyt mä en ole nähnyt Adriania kahteen viikkoon. Enkä kyllä kuullutkaan. Me ei oltu puhuttu mitään. Mä olin purkanut tätä mun tilannetta Maddelle ja se oli saanut mua hieman järkiinsä näiden päivien aikana. Ensinnäkään, se ei ollut kuullut mitään mistään mafia huhuista, toisekseen, se ei uskonut, että Adrian pölli mun puhelimen. Ei sillä olis ollut siihen mitään järkevää syytä. Se olis vaan voinut pyytää mua lähtemään sillon, that's it. Ei sen olis sen takia mun puhelinta tarvinnut pölliä.
Mutta se miksi Roosa ja Mikael sitten olisi pöllineet sen, se oli täysi kysymysmerkki.
Madden mielestä mun olis kannattanut antaa Adrianin selittää ja vasta sitten päättää katkaiseeko välit vai ei. Oikeestaan mun oli pitänyt mennä käymään siellä mutta mä en vaan ollut saanut aikaiseksi. Nössö kun olin.
Mä olin vaan vältellyt niitä kahta koulussa, mutta viime päivinä mä en ollut nähnyt Adriania kertaakaan. Oliverin mä olin nähnyt muutaman kerran enkun tunnilla. Mä en tiennyt, mihin Adrian oli kadonnut. Ajatus siitä, että se olisi lähtenyt takaisin Italiaan kummitteli mun mielessä.
Madde huomasi mun piileskelyn ja kumartui pöydän ylle lähemmäksi mua.
"Onks toi se Marko?" se kuiskasi ja mä nyökkäsin nopeasti.
Madde ja mä oltiin kuin paita ja peppu. Olin niin onnellinen, että me törmättiin sillon. Vaikka me oltiin tunnettu vasta muutama viikko niin siitä oli paljastunut aivan ihana ja energinen ihminen. Mä tapasin jopa äkkiseltään sen isovanhemmat, jotka olivat myös ihan tosi symppiksiä. Sen mummo syötti mulle räjähtämis pisteeseen asti mansikkakakkua samalla, kun Madde vain kikatti vieressä.
Maddellakaan ei ollut hirveesti frendejä, kun se oli vasta vaihtanut amiksesta joulun jälkeen lukioon joten mulla oli vihdoin joku, jonka kanssa hengata hypäreillä.
Mä seurasin kuinka Madden utelias katse siirtyi mun selän taakse.
"Heittäisköhä se parisataa jos kompastuisin sen edessä", se supatti ja sai mut tuhahtamaan.
Se palautti katseensa muhun viattomana.
"No mitä?"
Pyörittelin mun silmiä ja vaihdoin puheenaihetta kiinnostavampaan: "Mitä se tilaa?"
Madde katsahti taas mun olan ylitse ja alkoi selostaa: "Kaks täytettyy croissanttii, yks latte ja...."
"Jämä sämpylöitä?" se möläytti kovaan ääneen ja suoristautui kummastuneena. Ihmisten päät kääntyivät meidän puoleen Markon mukaanluettuna. Mä facepalmasin ja painoin mun otsan pöydän viileää pintaa vasten.
Puristin kättä nyrkkiin, kun koko kahvila hiljeni.
Madde punastui ja tajusi virheensä. Se rykäisi.
"Siis ne on tosi hyviä. Halpoja– t-tai siis maailman pelastusta, tiäks? Ei tuu hävikkiä. Hehhe", se nauroi teennäisesti ja yritti pelastaa tilannetta.
Mä en uskaltanut nostaa mun päätä ylös sillä Marko olisi takuulla tunnistanut mut alta aikayksikön. Mä pystyin vain rukoilla, että kaikki keskittyisivät omiin asioihinsa.
Mä kuulin sen naurahtavan ja sanovan jotain mistä mä en kuitenkaan saanut selvää sekalaisilta ajatuksiltani.
Kului hetken aikaa kunnes Madden terävä potkaisu pöydän alla sai mut havahtumaan. Mä nostin mun kasvoja aavistuksen verran ja vilkaisin sitä kysyvänä.
"Vaara ohi", se tiedotti ja mä huokaisin helpottuneena samalla ympärilleni vaivihkaa vilkaisten.
Marko oli kadonnut tiskiltä ja kaikki muutkin keskittyivät taas omiin asioihinsa.
Nielaisin pitkän kulauksen jo jäähtyneestä kahvistani ja annoin sen rauhoittaa mun sykettä Madden irvistäessä.
"Sori. Yllätyin vaa et se ostaa jämä sämpylöitä."
Pudistin mun päätä ja naurahdin lopulta.
"Se liippas läheltä."
Madde jäi tarkkailemaan mua hymyillen vinosti.
"Yks kysymys.."
Mä nostin mun kulmia kysyvänä ja hörppäsin taas kahvia.
"Tykkäätsä Adrianista?"
Mä ensin melkein purskautin kahvit pöydälle ja heti perään vedin ne henkeen. Muutama ihminen vilkuili meitä taas oudoksuen, ja Madde nousi taputtamaan mua toverillisesti selkään samalla kuitenkin virnuillen.
"Doesn't matter. Mä sain jo mun vastauksen", se naurahti ja istahti takaisin, kun mä aloin selvitä yskäkohtauksesta.
Mä olin muuttunut ihan tomaatin väriseksi mutta syytin siitä kahvia.
Purin huulta ja taputtelin kohtauksen seurauksena vuotavat silmäni kuiviksi paidan hihaan. Sitten mä suoristin hihan ja mumisin: "Ei mul oo mahiksia."
Madde pudisteli tiukasti päätään.
"Paskat. Teillä on jo teijän eka riita meneillään vaikka ette oo tuntenu ees kuukautta."
Mä vilkaisin sitä merkitsevänä ja sain sen ähkäisemään.
"Meinaan, riitely kuuluu suhteisiin..?"
Kohautin laiskasti mun hartioita ja siirsin mun katseen ulos pilviseen päivään. Oli perjantai. Viikonloppu toi tullessaan taas aivan uudet haasteet. Eikä Adrian sisältynyt niihin.
"Lumi. Kuinka monta kertaa pitää sanoa että–"
"–oon upee ja mahtava ja kaikkee mahollista ja vaikka Chris Hemsworth lähtis mun kaa kahville joojoo", mä huokaisin ja siteerasin Madden aiempia sanoja.
Tyttö nyökkäsi voitonriemuisena.
"Joten....?"
"En", töksäytin.
Sen hartiat lysähtivät alas ja se mutristi huuliaan.
"Kui et?"
Mä tiputin katseen mun kynsiin ja vertailin niitä toisiinsa.
"Koska mä en...jaksa edes yrittää", vastasin empien.
Adrianilla oli varaa mistä valita. Miksi se muka musta olis kiinnostunu?
"Sun kertoman perusteella se jätkä on lätkässä suhun. Kamaan Lumi, se lähti hakee sua sillon koska se oli huo-lis-saan susta", Madde tavutti ja tökkäsi pöytää sormellaan jokaisen tavun kohdalla.
Mä puuskahdin ja vajosin aavistuksen syvemmälle mun tuolin uumeniin. Pyörittelin sormea kahvikupin kahvassa.
"Mut se on niin ailahtelevainen. Ei siitä ota selvää enkä mä jaksa sellasta."
Madde nyökkäsi myöntyen. Se kävi hermon päälle, kun jostain ei saanut selvää, ja Adrianilla tuntui olevan kaksi eri persoonaa. Se piittaamaton puoli ja välittävä puoli.
Leevi oli käynyt siellä viime viikonloppuna mutta mä lähdin käymään vihdoinkin siellä Nellan uudessa kämpässä. Meillä oli ihan kivaa, kai. Nella nyt oli iloinen siitä, mitä mä olin tehnyt Adrianin suhteen mutta mun mieltä se kaihersi.
Sen synttereihin oli enään kaks kuukautta ja kaks viikkoa.
15.7
Kaksi kuukautta niin se lähtisi takaisin Italiaan ellei jo ollut lähtenyt ja saanut tarpeekseen Suomesta.
Me palautettiin astiat Madden kanssa tiskille ja suunnattiin kohti K-Supermarkettia viikonloppu karkkien toivossa. Tai no mä en ostaisi mitään mutta Madde hamusi irttareita, jotka oli kultaakin arvokkaampia täällä pikkukaupungissa. Ne oli tarkoitettu vain aateelisille joilla oli varaa maksaa kolmetoista euroa kilolta.
"Nää pääkallot on best."
Mä seurasin vierestä, kun Madde lapioi mustia pääkalloja pussiinsa ja sanoin olevani samaa mieltä. Mä tykkäsin kaikista muista paitsi vesimeloni karkeista.
"Mikä on sun lemppari?" se kysyi noustessaan lattianrajasta taas seisomaan.
Mä selasin valikoimaa mun katseella ankarasti miettien.
"Tykkään noist herne maissi paprika karkeista."
Madde katsoi mua kuin puulla päähän lyötyä ja osoitti vierellään olevia punaisia, keltaisia ja vihreitä pallero karkkeja.
"Herne, maissi, paprika?"
Mä naurahdin ja nyökkäsin.
"Me sanottiin niit Leevin kaa ain herne, maissi, paprikaks ku ne näyttää niiltä."
Madde pudisteli kummastuneena päätään.
"Mulle ne on Naperoita mut okei. Mulla ne jää aina pussin pohjalle."
Mä olin sanomassa, että just siks ne oliki parhaita, kun tuttu lätkäkassi kiinnitti mun huomion.
Oliver oli ilmestynyt karkki hyllyn toiseen päätyyn ja oli kuin ei huomaisi mua. Se selasi suklaapatukka valikoimaa katseellaan. Mä käänsin mun oman äkkiä pois, kun se huomasi mun tuijottavan.
Madde itse ei edes huomannut koko asiaa. Se vain pälpätti omia juttujaan ja valikoi karkkeja.
Mä en tiennyt, miten olla. Tuijotin vain tiiviisti, sydän takoen Madden touhuja ja yritin olla huomaamatta Oliverin katsetta, joka kulki musta Maddeen ja pysähtyi hetkeksi ennen kuin irtosi. Se nappasi kaksi vadelmajugurtti suklaapatukkaa ja livahti pois hyllyväliköstä.
Nielaisin posket kuumottaen.
Ainakin Oliver oli yhä Kestilässä ja selkeästi mun viimesunnuntainen päätös oli astunut voimaan myös sen kohdalla. Tottakai. Ne kaks oli takuulla erottamattomat.
Eli nyt mun piti vältellä kahta yhden sijaan. Tosi kiva.
__________________________________
[: Kiitos lukijoille 🫶
Wc: 1527