Psykopaatti, rakastunut sellainen [tauolla]

He's a little demon

                                       JIMIN

Mitä tuo teki täällä? Hänhän pääsi pakoon. Tai niin muistelisin... Vanhempi kääntää katseensa  uuteen sellitoveriinsa, eli toisinsanoen minuun. Tuon ilme ei oikeastaan värähdäkkään. Mikä pettymys.

"Kappas pääsit tänne asti", tuo sanoo loppujenlopuksi vittumaisella äänensävyllä.

Mitään vastaamatta istahdan omalle pedilleni vilkuillen vanhempaa aina välillä. Olisin kovasti halunnut kysyä miksi tuo oli täällä eikä kiinassa piilossa mutten voinut, sillä en halunnut puhua miehelle. Ajatukseni kuitenkin keskeytyvät kun vanhempi hyppää yläpunkastaan lattialle suoraan eteeni. Koin oloni uhatuksi. Miksi? Ehkä siksi että edelleen näiden vuosien ja vastoinkäyntien jälkeen pidin hänestä. Pidin hänestä helvetisi.

Olin helposti särjettävissä.

Katseeni kääntäen tuo vain murahtaa ja lähtee, oli ilmeisesti ruokatunti. Minun ei kuitenkaan ollut nälkä. Itseasiassa olin enemmän väsynyt kuin nälkäinen.

Herään siihen, että ovi vieressäni pamahtaa kiinni. Näin Yoongin ja.... joitakin random miehiä. Ennen kuin ehdin mitään sen enempää ihmettelemään tuo alkoi hakkaamaan naamaani verille. Pari miestä piti minusta kiinni ja loput viilsivät käsiäni jollain terällä, satavarmasti salakuljetetulla sellaisella. Viillot tekivät jopa enemmän kipeää kuin vanhemmat nyrkiniskut naamallani. Ei tainnut olla mitään pintanaarmuja. Annoin miesten tehdä tehtävänsä eikä sille ilmeisesti olisi edes tullut loppua ellei yksi poliiseista olisi päässyt väliimme. Tai siis eihänhän yksin ollut, mutta ei sen väliä. He vain tulivat väliin ja siinä se. Ei edes haavojanikaan putsanneet. Ihmetelkööt sitten jos vuodan kuiviin.

Yoongi puolestaan sai varoituksia ja näiden jälkeen tuo kapusi taas omalle sängylleen.

En jaksanut välittää naamastani lukuunottamattakaan käsistäni. Annoin veren pilata lakanani. Ihan sama.

"Oho yhtä sietokykyinen kuin aina ennenkin", tuo ilkkuu muka hämmästyneellä äänensävyllä. Vittu että tuo vitutti minua.

Vihdoin vilkaisen tuota kohden. "Ainahan mä", kerron vittumaisesti hymyillen tuolle. Saisin vielä pian uudestaan turpaani. "Ainakaan mä en ole niin vitun raukkamainen kuin sä. Mä hoidan kaiken kahden kesken, enkä yllytä montaa miestä toisen päälle", tuhahdan. Tuo ei pitänyt sanomastani. Hän jopa näytti siltä, että pian tuon alta paljastuisisi viikatemies valepuvussa. Wow olisipa näky.

Varoituksiensa takia tuo kuitenkin pysyy pedissään, eikä hyökkää päälleni mitä tavallisesti odotin.

"Mulla oli ikävä Jimin", tuo toteaa rauhallisella äänensävyllään. Tiesin kuitenkin, ettei tuo sanonut sitä hyvät mielessään.

"Sama täällä", totean perään ja pyyhin hihaani verta vuotavan nenäni.

———————————————————————————
Tää on aivan paska luku. Yritin jotain tähän keksii ja aika tylsä tästä tuli. Noh kyllä tää tästä kunhan vaan päästään juonessa eteenpäin.

Kiitos jos luit 🖤