Psykopaatti, rakastunut sellainen [tauolla]

Miksi?

                                          JIMIN

Kaksi kuukautta mä olen nyt täällä ollut. Lääkkeitä nassuun ja zombina masentumaan takaisin omaan huoneeseen, niin se täällä toimii. Vilkaisen seinäkelloa jonka viisarit osoittavaat melkein yhdeksää aamulla. Huokaisten nappaan puhelimeni puiselta pöydältä vieressäni. Ei minulla kenenkään numeroita ollut, ei myöskään sosiaalisia medioita, tai no oli yksi: instagram. Loput sovellukset ovatkin sitten pelejä, joita en koskaan edes pelaa.

Eksyn katselemaan vanhojen "ystävieni" ja entisten rikoskumppanieni instagram profiileja, pakolla ehdotuksiin tottakai ilmestyy Yoongi, vittu ei tuota miestä päässyt pakoon vaikka kuinka halusin. Painan tuon profiilin auki ja katselen tuon vanhoja kuvia. Eihän tuolla ole enää puhelintakaan käytössään kun linnassa kerta istuu, siitä huolimatta hetken tuon kuvia ihasteltuani päätän estää tuon. Ihan vain siltä varalta ettei tuon profiili enää ilmestyisi näytille mistään.

Ruutuaikani keskeytetään ryntäämällä huoneeseeni. Nostan katseeni vanhaan nais- hoitajaan joka pian alkaakin jo selittämään kaikkea paskaa, muunmuassa viikon toiminnasta ja tuleviata hoitoneuvotteluistani ja lääkeasioistani. "Me uskalletaan jo antaa sulle huonekaveri, sellainen nuori mies, samankaltaiset taustat", tuo kertoo päätteeksi. "Ahaa? Enkai mä voi kieltäytyäkkään", mumisen perään ja samantien huoneeseen tepastelee mies toisen hoitajan kanssa. Yoongi.

Kaikki mahdolliset kirosanat pyörivät päässäni kunnes saan avattua suuni: "Ettekai laita tota samaan huoneeseen mun kanssa?", korotan äänensävyäni. Joo pidän miehestä mutta se ei poista sitä faktaa että tuo muunmuassa tappoi vanhempani, pilasi välini parhaan ystäväni kanssa (entisen sellaisen), petti minua, piti minua säälittävänä. En tiedä miksi ikinä edes suostuin tuollaiseen alistamiseen. Kaksinaamainen paska.

"Kyllä. Muissa huoneissa ei ole enää tilaa ja olisi hyvä, että saat seuraa.", Yoongi näytti yhtä vittuuntuneelta kuin minäkin. Veikkaan, ettei tuokaan halunnut olla tekemisissä kanssani, sillä olinhan 'häpäissyt hänet ja pilannut hänen bisneksensä'.

Mies kuitenkin laskee laukkunsa sängylle ja alkaa purkamaan sen sisältöä samalla hoitajan selittäessä vieressä miten täällä toimitaan ja muita käytännön sääntöjä.

Huokaisten avaan suuni hoitajan lähdettyä: "et sit malttanu olla erossa musta", kerron vittuillen samalla vinkaten silmääni.
"Älä jaksa", tuo tokaisee ärtyneenä ja kääntyy katsomaan minua. Kohautan olkiani ja nappaan yöpöydältä kirjani jonka olin aloittanut pari päivää sitten. Havahdun kuitenkin pian nähtyäni tuimat, mutta kauniit silmät suoraan kirjani yläpuolella. Nielaisen kuuluvasti samalla laskien kirjani viereeni. Tuo laskee kätensä reisilleni ja katsoo minua suoraan silmiin. "Ei sua pääse pakoon", tuo kertoo ja painaa huulensa omiini.

———————————————————————————
Mun piti julkasta tää luku jo viimeviikonloppuna mut tässä tää nyt on! :)    Laatu saattaa olla paska, mut toivottavasti tää on silti ihan ok luettavaa. Ja nyt hyvää viikonloppua ja syyslomaa 😊❤️