Ævintýr | maagin morsian

Vheínir (osa 64)

Mutta sitten, liian nopeasti, se päättyy. Ennen kuin ehdin kunnolla tajuta tapahtunutta, Valve on siirtänyt kätensä olkapäilleni ja ottanut askeleen taaksepäin. Välissämme on yhtäkkiä aivan liian paljon tyhjää tilaa. Teko saattaisi nostaa esiin huonoja muistoja, ellen näkisi, kuinka paljon tahdonvoimaa se häneltä vaatii. Hän katsoo minua kavennein, lähes epätoivoisin silmin.

"Alisa."

Nimeni on Valven lausumana käheä kuiskaus, pyyntö ja kysymys yhtä aikaa. Kohtaan hänet vakaasti, vaikka samaan aikaan kuulen, kuinka kovaa sydämeni takoo. En aio epäröidä.

"Minä tahdon tätä", sanon. "Ole kiltti äläkä kuvittele mitään muuta."

Vastaamisen sijasta Valve painaa varoen minut istumaan takaisin sängylle. Hän päästää otteensa olkapäistäni tarttuakseen käsiini, polvistuu sen jälkeen jalkojeni juureen. Siinä on jotakin erityisellä tavalla läheistä. Aistin valoni epätasaisen tanssin ihollani, kun Valve kohottaa katseensa ylös minuun.

"Meidän ei tarvitse kiirehtiä", hän sanoo matalasti ja hyvin, hyvin hiljaa. Sanat sipaisevat minua kosketuksen lailla, ja värähdän jälleen – se ei ole ääni, jolla puhutaan kärsivällisyydestä. On vaikea olla ajattelematta mitään muuta kuin sitä, kuinka paljon tahdon äskeisen jatkuvan. Vaikka yritän, en kykene peittämään turhautuneisuuttani:

"Jos me olisimme kiirehtineet, olisimme jättäneet menemättä silloin pari päivää sitten keittiöön, kun Edda pyysi."

Valven suupielet nytkähtävät; silmissä häivähtävä tuttu tummuus on osoitus siitä, että hän muistaa sen erittäin hyvin. Hän pudistaa kuitenkin lähes heti päätään, yrittäen kai selkeyttää ajatuksiaan.

"Ehkä niin. Mutta se ei tarkoita, että meidän tarvitsee... Alisa, tämänhetkinen tilanne –"

"Ei. Hovilla tai Edmundin kutsulla ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa", minä keskeytän kiivaasti. Valve kohottaa kulmiaan. Hänen kysymyksensä on lempeä:

"Eikö lainkaan?"

"Minä..." Vilkaisen yhteen liittyneitä käsiämme ja sitten jälleen häntä. Se on kovin vaikeaa, pukea tuntemukseni sanoiksi. Paljon tekoja vaikeampaa. "Ei sillä tavalla kuin luulet. En halua olla kanssasi sen takia. Mutta minä myös..."

Valve odottaa kärsivällisesti. Jonkin ajan kuluttua jatkan yhä hiukan hapuillen:

"He ovat sanelleet jo niin monta ehtoa, joista meidän on pidettävä kiinni. Emme voi olla hovin takia yhdessä muutoin kuin salassa. Kuka tietää, milloin voimme mennä naimisiin, ja kahden päivän kuluttua minua on matkattava Edmundin luo teeskentelemään, että pelkään ja kaihdan sinua. Mutta tämä – tämä kuuluu vain meille. Se on yksi valinta, jonka voimme tehdä välittämättä muista."

Epäröin. Mielessäni käy ensi kertaa, että ehkä Valve ajattelee sittenkin eri tavalla. "Tarkoitan, jos sinäkin vain... haluat. Mikäli tämä ei tunnu sinusta hyvältä, toivon että kerrot."

Valve huokaa. "Kyse ei ole siitä. Olit poissa tolaltasi aiemmin. En tahdo sinun ajattelevan, että tämän on tapahduttava juuri nyt matkasi vuoksi, ennen kuin olet mahdollisesti valmis. Meillä on käytössämme kaikki aika hovin vierailun jälkeen. Voimme aivan hyvin vain nukkua."

En voi olla huomaamatta, ettei Valve vaikuta viimeiset sanat lausuessaan täysin vakuuttuneelta. Hän sivelee peukalollaan kämmensyrjääni keskittyneesti, kuin haluamatta päästää irti.

"Entä, jos minä olen kaikesta huolimatta valmis?" kysyn puoliksi kuiskaten. Toivon, että pimeä peittää edes osan kasvojeni punasta. "Tämä ei ole pelkkä mielijohde, Valve. Nukkuminen on viimeinen asia, jota tahdon nyt. Koska – koska kyseessä olet juuri sinä eikä kukaan muu."