Ævintýr | maagin morsian

Vheínir (osa 64)

A/N: Moikka kaikki, kiitos jälleen hirmuisen paljon lukemisesta sekä kommentoinnista ja äänestämisestä. Merkitsee paljon, kuten aina. ♥ Mukavaa kesän alkua!

Hox, tässä luvussa tulee olemaan seksuaalista sisältöä. Kuvailu on pitkälti samantyylistä kuin tässä tarinassa aiemminkin, eli mitään kovin tarkkaa ei ole luvassa, eikä ikäraja nouse tasolle K15. Finfanfun-foorumilla tämän tarinan ikäraja on K11, ja sanoisin että se pätee täälläkin. 

**

En ole käynyt Valven makuuhuoneessa kertaakaan sairastumiseni jälkeen.

Astuessani sisään muistikuvat kuumeesta ja ahdistuksesta särähtelevät hetken mielessäni, saavat rintakehän tuntumaan aiempaa ahtaammalta. Se menee kuitenkin nopeasti ohi. En tohdi suunnata heti peremmälle, vaan jään seisomaan ovensuuhun ympärilleni katsellen. Kaikki näyttää huoneessa samalta kuin viimeksi. Yöpöydällä kohoaa summittaisesti järjestelty kirjojen pino, seinällä olevan maalauksen värit loistavat hämärässäkin kirkkaina. Kultaisenhohtavaa viljaa ja sininen, pilvetön taivas – muistutus ajasta ennen kalvaslinnaa ja maagiutta, tiedän nyt.

Kesämaiseman helteinen auringonpaiste ei yllä huoneeseen saakka. Kivilattia on kylmä paljaita jalkojani vasten, ja se havahduttaa minut viimein toimettomuudestani. Kävelen sängyn luo ja istuudun hyvin varovasti sen reunalle. Suuri kuin saari, muistan miettineeni. Valve on tuonut minua varten omat vuodevaatteet, mutta silti kaikki tuntuu tuoksuvan hänelle.

Keskityn sivelemään yömekkoni helmaa kuin toivoen sen selkeyttävän oloani. En ole hiukkaakaan väsynyt. Jos annan katseeni pysähtyä liian pitkäksi aikaa käsiini, voin huomata, miten valonväreet kulkevat ranteitteni iholla. Niin ei ole käynyt enää aikoihin. Valon rytmi on sama kuin sydämenlyöntieni, nopea ja hermostunut. Odottava, minä mietin alahuultani purren. Haluni humisee minussa yhä kuin liian äänekäs laulu, kuin se ei täysin mahtuisi kehooni.

Selkäni takaa kantautuu vaimea askelten ääni. Kääntyessäni näen Valven pitkän hahmon piirtyvän ovensuuhun. Hänen hiuksensa vaikuttavat tavallistakin tummemmilta kylvyn jäljiltä; niillä helmeilee yhä vesipisaroita. Hän on paljain jaloin. Tunnen, kuinka käsieni hermostunut liike jähmettyy.

Me tuijotamme toisiamme mitään puhumatta, annamme hiljaisuuden täyttyä molempien taikuudesta ja kaikesta siitä, mitä aiemmin tapahtui. Se on kiihkeyden ja lohdun ja hellyyden sekoitus. Puren jälleen huultani, ja Valve tarttuu eleeseen välittömästi katseellaan. Hänen hämäränsä on voimastaan huolimatta lempeä, kun se tavoittaa valoni.

Jostakin syystä tulen ajatelleeksi Seremoniaa, sitä miten näkymätön minussa taipui häntä kohti.

Valve painaa oven kiinni, jättää käytävän lyhtyjen valon huoneen ulkopuolelle. Puolittainen pimeä sulkee meidät syliinsä. Astellessaan luokseni Valve on hetken aikaa pelkkä yöhön sulautuva varjo, unenkaltainen. Hänen ääriviivansa selkenevät vasta kun hän seisahtuu eteeni, hartioiden terävyys ja tuttu vaivaton tapa, jolla hän kantaa kehoaan. Hänen iholtaan huokuu yhä kylvyn lämpö.

Sen sijaan että puhuisi, Valve tarkastelee minua tutkivaan sävyyn. Ilme hänen kasvoillaan on samanlainen kuin silloin, kun esitin pyyntöni lukusalissa; etsivä, aavistuksen epävarma. Kuin hän ei olisi vakuuttunut siitä, että hän lukee minua ja tätä tilannetta oikein. En ihmettele sitä. Tiedän hädin tuskin itse, mitä olen tekemässä, joten kuinka Valve voisi?

Mutta sen tiedän, etten tahdo päästää irti tästä tunteesta sisälläni.

Minulla ei ole vastauksia kysymyksiin Valven silmissä, ja siksi yksinkertaisesti nousen ja vedän hänet lähemmäs, yritän herättää henkiin takkatulen ääressä vietetyn hetken. Se ei vaadi paljoa suostuttelua. Valve äännähtää tukahtuneesti, tavalla, joka täyttää minut aina mielihyvällä, ja kietoo kätensä ympärilleni. Minä suutelen häntä syvemmin, värähdän halusta hänen sivellessään sormillaan reittäni mekkoni kankaan läpi. Sekunti sekunnilta epäröintini hälvenee. Tämä on oikein. Meidän painautuessa toisiamme vasten minut valtaa olo, että se on ainoa totuus, jonka tiedän. Energiavirran vietäväksi on vieläkin helpompi antautua makuuhuoneen pimeässä.