The Levels of Love

1. luku - Helsingin kuninkaat

Helsingin kuninkaat

Se tyttö oli ihan uskomattoman ihmeellinen! Mä en enää osannut ajatella mitään muuta kuin sitä. Mä ajattelin sitä aamulla. Mä ajattelin sitä koulussa. Mä ajattelin sitä aina kun soitin bänditreeneissä, olihan se meidän bändin toinen solisti. Mä ajattelin sitä ennen kun menin nukkumaan ja mä näin sen jopa mun unissani. Mä olin niin helvetin pahasti ihastunut siihen.

Mä olin ihastunut Senni Lahtiseen, joka juuri äsken oli heittänyt mua paperipallolla naamaan psykan tunnilla.

"Senni mitä helvettiä?" älähdin ajatuksistani.

"Onkos Parikalla tärkeääkin asiaa, vai saanko jatkaa opetusta?" psykan maikka Helena Korhonen sanoi luokan edestä ja katsoi mua pienten silmälasiensa takaa tuimasti. Koko luokka oli kääntynyt katsomaan mun suuntaan.

"Jatka vaan", ähkäisin nolona ja raavin niskaani. Kohotin edessäni istuvalle Sennille kulmiani kysyvästi.

"Lähetääks ruokiksel Burger Kingiin?" tyttö kuiskasi mulle. Mä nyökkäsin sille hymyillen ja se hymyili mulle takaisin, kunnes kääntyi istumaan takaisin oikein päin pulpetillaan.

Me oltaisiin niin se kreisi pari, joita kaikki häpeäisi julkisilla paikoilla. Vedettäis marketin pihalla ostoskärryillä rallia, juoksisin ihan päättömästi tyttö reppuselässäni, kiivettäis yöllä aidan yli kiellettyihin paikkoihin, laulettais niin kovaa kuin vaan kurkusta lähtee meidän lempi biisejä ympäri kaupungin katuja, käytäis yöllä naku-uinnilla Hietsussa ja lopulta juostaisiin kyttiä karkuun kun jäätäis kiinni, karkaisin yöllä himasta ja menisin viimeisellä junalla tytön luo ja se piilottaisi mut sen huoneeseen. Meillä ei olisi koskaan tylsää.

Senni kuitenkin piti mua vaan kaverina. Mehän oltiin samassa bändissä. Se kutsui mua välillä broidiks tai jätkäks ja ilmestyessään paikalle se pukkasi mua nyrkillä kylkeen. Ihan kuin kaikki mun jätkäkaverit. Kai se oli pakko hyväksyä, että Senni purjehti omassa veneessään friendzonella, vaikka mä olisin halunnut jakaa oman veneeni sen kanssa ja purjehtia maailman ääriin ihan kahdestaan.

Mutta enhän mä osannut puhua sille, tai siis puhua mun tunteista. Mä vaan katselin sitä vierestä, kun ihan kuka tahansa voisi vaan ottaa sen mun nenän edestä. Mä olin sille se paras kaveri jonka kanssa pystyi perseillä ihan huolella. Se paras kaveri jonka kanssa juoruilla kaikki rakkauselämän asiat, silloin mä vaan purin hammasta ja koitin kestää.

Tunnin jälkeen mä lähdin Sennin kanssa kohti aulaa missä me tavattiin Eemeli ja Pihla. Eemeli oli mun paras kaveri ihan ala-asteelta asti ja Pihla oli meidän bändin toinen laulaja ja hyvä ystävä. Ihan koulun lähellä muutaman korttelin päässä oli Burger King jota kohti me lähdettiin kävelemään. Me kaikki tilattiin tiskiltä hampurilais ateriat.

"Hei millonkohan eka info tulee musikaalista?" Senni kysyi innoissaan meidän istuessa pöytään juomien ja ranujen kanssa.

"Illu kerto et viime vuonna se kaikki alko heti tokan jakson alussa", Eemeli kertoi. Illu, tai siis oikealta nimeltään Ilmari, oli Eemelin isoveli joka kävi samaa lukiota meidän kanssa. Eemelillä oli iso perhe, siihen kuului sitä vain vuotta vanhemmat kaksoset Eerika ja Ilmari ja pikkusisko Amalia ja sen molemmat vanhemmat. Mulla oli vaan pikkusisko Olivia ja sitten äiti. Isää mä en ollut nähnyt enää vuosiin.

"Mitä rooleja te meinasitte hakee?" Pihla kysyi meiltä.

"No mä kyl haluisin tottakai pääroolin!" Senni sanoi ja hörppäsi limustaan.