Revi haavat auki suudelmin

1

Lasin kilinä herättää mut. Nousen hitaasti istumaan, niska tuntuu jäykältä ja pää painavalta. Perkele, pitikin juoda eilen niin paljon. Huomenna alkaa koulu, joten päätettiin kavereiden kanssa järjestää bileet kesäloman päättymisen kunniaksi. Nyt se ei tunnu enää millään lailla järkevältä. Kuka juhlii kesäloman loppumista? Katselen ympärilleni. Joka paikassa lojuu tyhjiä tölkkejä, muovimukeja, pulloja ja roskaruoka kääreitä. Jos äiti näkisi tämän kaaoksen, niin se käskisi mut heti takaisin kotiin ja hankkiutuisi tästä kämpästä mahdollisimman pian eroon. Se tämän mulle hommasi. Mun äiti on ihan mahtava, isästä ei voi sanoa samaa. Se jätti äidin, kun se kertoi odottavansa mua. Siitä ei ole kuulunut sen jälkeen yhtään mitään. Ei sillä ole väliä, ei enää. Asko on mulle kuin isä.

Askon ansiosta mä löysin työn, jota haluan tehdä. Hain kouluun ja pääsin. Musta olisi tarkoitus tulla Nuoriso- ja yhteisöohjaaja. Asko työskentelee nuorten parissa. Se on pari kertaa ottanut mut mukaan leireille ja nuorisotaloille. Niissä on ollut aina tosi hauskaa ja Askosta näkee selvästi, että se tykkää työstään. Se kannusti mua hakemaan ja tässä sitä nyt ollaan. Huomenna aloitan uudessa koulussa. Jännittää. Hörppään yhdestä tölkistä siideriä, joka maistuu ihan hirveältä. Nousen sitten ylös ja kävelen keittiöön. Lauri istuu pöydän ääressä ja tuijottaa puhelintaan. Lauri on mun paras ystävä, ollaan tunnettu kohta neljä vuotta. Otan kaapista lasin, täytän sen kylmällä vedellä ja istun Laurin viereen. Poika säpsähtää. Taisi olla niin uppoutunut johonkin artikkeliin. Lauri tykkää ottaa asioista selvää ja lukea, mitä maailmalla tapahtuu.

"Miten menee?" Lauri kysyy, laittaa puhelimen taskuun ja hörppää lasistaan vettä. "Onko darra?"

"Joo, ihan hirvee olo."

Lauri nauraa ja taputtaa mua selkään. Lasken pääni sen olkapäälle. Kohta on pakko herättää muut ja alkaa siivota. Kello on kohta kaksi. En haluaisi käyttää koko päivää asunnon siistimiseen. Nousen ylös ja alan siivota pöydältä tyhjiä pulloja ja tölkkejä. Lauri seuraa esimerkkiäni. Otan äkkiä särkylääkkeen. En enää kestä tätä oloa. Verna nukkuu olohuoneen sohvalla. Herätän tytön. Se murahtelee ja heilauttaa kättään sen merkiksi, että mun pitäisi jättää se rauhaan. En aio totella. En jaksa katsella tätä sotkua. Atte makaa lattialla. Se on sentään jo hereillä. Poika suoristaa silmälasejaan, haroo hetken vaaleita hiuksiaan ja nousee vaivalloisesti seisomaan. Silläkin taitaa olla aika heikko olo.

"Vittu mikä hedari", se kiroaa. "Miks me juotiin niin paljon?"

"Puhu vain itsestäs", Verna toteaa, se on viimeinkin hereillä. "Mä join ehkä neljä lonkeroo, mulla on hiton hyvä olo."

"Hyvä", Lauri hihkaisee. "Sitten sä voitkin siivota koko kämpän."

Verna näyttää Laurille keskaria ja nousee istumaan. "Kuules Marjamaa, mä en oo mikää kodinhoitaja, en siivoo teidän miesten sotkuja."

Kaikki muut meidän porukastamme kutsuu Lauria sen sukunimellä paitsi mä. En jotenkin osaa kutsua sitä Marjamaaksi. Se on mulle aina Lauri tai Late.

"No nii aletaanpas nyt siivota. Atte, voitko käydä herättämäs Kallen ja Mintun?"

"Totta kai!"

Laitamme kaikki pullot ja tölkit pusseihin, jotta ne olisivat valmiina vietäväksi kauppaan. Ei niitä kaikkia kyllä saa kerralla, ellei ole autoa. Täytyy varmaan pyytää joku päivä Aatua viemään ne mun kanssa kauppaan. Verna laittaa jätesäkkiin muovimukit ja muut roskat. Tyttö on todella nopea ja tehokas siivooja. Se opiskelee kampaajaksi. Tällä hetkellä sillä on punaiset rastat, mutta huomenna sen hiukset voi olla ihan erilaiset. Se tykkää muuttaa niitä todella usein. Verna leikkasi mun hiukset eilen. Nyt ne ovat kivan lyhyet, mutta ei liian lyhyet. Kyllä mä saan edelleen siirtää niitä pois silmiltä. Tykkään, että ne ovat edestä pidemmät kuin takaa. Verna vielä värjäsi ne, milläpä muullakaan värillä kuin mustalla.

"Eemeli, mikset välillä räväytä oikein kunnolla ja värjää hiuksias vihreiksi?"

Lauri katsoo Vernaa typertyneenä ja purskahtaa sitten nauruun. Näytän jätkälle kieltä, vaikka ajatus musta vihreillä hiuksilla on aivan älytön. Minkä takia juuri vihreät? En mä halua näyttää joltain kävelevältä sammalkasalta.

"Sä et voinu kysyy tota tosissas", Lauri sanoo tytölle. "Emppu näyttäs ihan ääliöltä."

"Älä sano mua Empuksi."

Verna kohauttaa olkiaan, vie roskat eteiseen ja menee sitten parvekkeelle polttamaan. Myös Atte polttaa. Mä olen maistanut tupakkaa, mutta en sortunut tuohon huonoon tapaan. En kuitenkaan jaksa saarnata siitä, se on jokaisen oma asia polttaako vai ei. Minttu ja Kalle kävelevät olohuoneeseen. Tytön vaaleat hiukset ovat ihan sekaisin. Kalle suukottaa sitä poskelle ja melkein juoksee vessaan. Pakko myöntää, että olen kateellinen noille kahdelle. Heillä on toisensa, mulla ei ole ketään.

En ole valmis suhteeseen, en todellakaan. Viime suhde oli yhtä kärsimystä. Mun sydän on edelleen haavoilla. Välillä sitä vaan kaipaa jotain toista vierelleen. Tykkään läheisyydestä ja halauksista. Vaikka ulkoapäin saatan näyttää kovalta, niin en mä oikeasti ole sellainen. Olen oikeasti aika herkkä ja läheisyydenkipeä. Halaan aina ystäviäni, kun nähdään.

"Onko krapula?" Minttu kysyy pieni virne naamallaan. "Mulla on ihan ok olo."

"Joo, otin särkylääkkeen niin nyt on jo vähä parempi olo."

Minttu halaa mua ja sanoo, että sen pitää lähteä kotiin. Annan tytön mennä. Kyllä me saadaan viidestään kämppä siivottua. Eipä tässä ole enää juurikaan tekemistä. Kalle pääsi jälleen kerran helpolla. Vittu mikä laiskuri.

Vieraiden lähdettyä moppaan lattiat ja tuuletan asunnon. Lauri makoilee sohvalla. Se halusi jäädä yöksi, meillä on huomenna samaan aikaan herätys ja sama matka. Late aloittaa huomenna media-alan opinnot siinä koulussa, johon hain. Tosin eri rakennuksessa, mutta ainakin ruokavälkillä näemme toisiamme.

"Mitä sä luulet, miten huominen menee?" Lauri kysyy, kun makoilemme mun sängyllä. Se on parisänky, joten otin pojan viereeni nukkumaan. Tuntuu oudolta nukkua jonkun kanssa.

"Eiköhän se ihan hyvin mee. Pitää muuten laittaa herätys, ettei nukuta pommiin heti ensimmäisenä päivänä."

"Joo, se ois aika noloa."

Toivotamme toisillemme hyvät yöt. Lauri nukahtaa heti, mutta itse en jotenkin saa unta, vaikka mua väsyttää ihan helvetisti. Toivottavasti uudessa koulussa on mukavia ihmisiä, ettei mun tarvitse olla siellä ihan yksin. Yläasteella mulla oli paljon kavereita. Olen aika sosiaalinen, joten kavereiden hankkiminen ei ole ollut mulle koskaan mikään ongelma, mutta silti mua nyt jostain syystä pelottaa, että jään yksin.

Suljen silmät ja yritän miettiä kivoja asioita. Kaisla ja Iina menivät juuri kihloihin. Niiden vanhemmat olivat aluksi sitä mieltä, että se oli liian aikaista, mutta ovat nyt hyväksyneet sen täysin. Pitäisi jossain vaiheessa käydä tyttöjen luona kylässä. Iina muutti kesän alussa Kaislan luo, se sai käytyä lukion loppuun, vieläpä aika hyvin arvosanoin. Hymyilen. Mun ympärillä on aivan mahtavia ihmisiä. Ihan sama, vaikka en saisi koulusta uusia kavereita. Mä aion pitää vanhoista ystävistäni kiinni niin lujaa, kun vaan pystyn.