Revi haavat auki suudelmin

12

Kotimatka on alkanut. Istun Aavan kanssa takapenkillä, sillä Lenni valtasi etupenkin. Ärsyttää. Olisin halunnut istua Rasmuksen vieressä ja jutella niitä näitä tai pitää tätä kädestä kiinni. Matka ei kestä kovin kauaa, joudun pian eroamaan Rasmuksesta. Haluaisin tietää, olemmeko me nyt yhdessä vai emme, mutta jostain syystä en saa aikaiseksi kysyä, en varsinkaan nyt, kun täällä on muitakin. Haluan jutella sen kanssa kahdestaan. Ehkä mun pitää pyytää se meille. Toivottavasti Aava ja Lenni jäävät kyydistä ennen mua.

Aava hyräilee autossa soivaa biisiä hiljaa. Lenni ja Rasmus juttelevat jostain, en jaksa keskittyä tai mennä mukaan keskusteluun. Haluaisin vain käpertyä Rasmuksen viereen ja jäädä siihen. Aamu oli mukava. Heräsin viimeisenä. Rasmus oli tuonut mulle aamupalan huoneeseen ja jättänyt piirustuksen, jossa me olemme järven rannalla ihailemassa kuuta. En tiennytkään, että se osaa piirtää. Siitä ja Emmasta tulisi varmasti hyvät ystävät. Täytyy soittaa joku päivä Emmalle. Ehkä saan sen houkuteltua käymään täällä.

Pysähdymme käymään kaupassa tai siis Lenni ja Rasmus käyvät. Mä en tarvitse mitään, kotona pitäisi olla ruokaa. Ilmeisesti Aavakaan ei tarvitse mitään, sillä tyttö pysyy paikoillaan ja katselee kadulla kulkevia ihmisiä. En edes tiennyt, että täälläpäin on kauppa, en hirveästi liiku näillä seuduilla.

"Rasmus näyttää niin onnelliselta", Aava sanoo yhtäkkiä. "Se raapusti sitä piirustusta sulle melkein koko aamiaisen ajan."

"Niinkö?"

"Joo, se ei oo vähään aikaan piirtäny ja välillä mä jopa mietin, että se on lopettanu sen kokonaa."

Nyökkään. En oikein keksi mitään sanottavaa. Piirtäminen ei kuulu mun vahvuuksiin. Tykkään enemmän ottaa valokuvia ja muokata niitä. Kirjoitan välillä novelleja ja runoja, mutta ne ei ole ihan niin hyviä, että niistä voisi puhua tai näyttää muille.

"Kuinka kauan sä oot tuntenu Rasmuksen?"

"Neljä vuotta, jos nyt laskin oikein. Lenni on tuntenu sen hieman kauemmin. Ne on jopa ollu yhessä, mitä on nyt näin jälkikäteen tosi vaikee uskoo."

Tunnen pienen mustasukkaisuuden pistoksen rinnassani. Tiedän olevani ihan naurettava, ei niiden välillä ole enää mitään, ne ovat hyviä ystäviä, ei muuta. En vain kestä ajatusta, että menettäisin Rasmuksen. En ikinä voisi kuvitella olevani eksäni ystävä, mutta tämä olikin pahimman luokan kusipää. Lenni vaikuttaa hyvältä tyypiltä. Haluan tutustua siihen ja Aavaan paremmin.

"Älä huoli", Aava sanoo. "Lenni ei yritä tulla teidän väliin, siitä on jo aikaa, kun ne on ollu yhes."

Nyökkään. Olen kysymässä tytöltä yhtä asiaa, joka on vaivannut mua, mutta juuri silloin pojat tulevat takaisin kaupasta. Lenni on ostanut pelkkiä herkkuja, kun taas Rasmuksen kassissa on ihan kunnon ruokaa. Katsomme Aavan kanssa toisiamme ja virnistämme.

"Ostin myös sulle jotain, sisko", Lenni toteaa ja heittää Aavalle Remix karkkipussin. Aava kiittää hymyillen, avaa pussin, ottaa siitä yhden karkin ja antaa pussin mulle. En hirveästi välitä karkista, mutta en viitsi kieltäytyä ja onhan tässä pussissa paljon hyviä karkkeja, kuten kirpeä greippi. Sain vastauksen kysymykseeni, vaikka en ehtinytkään esittää sitä. Lenni ja Aava ovat sisaruksia.

Rasmus ilmoittaa ratin takaa aikovansa viedä ensin sisarukset kotiin ja sitten mut. Hyvä, juuri näin tämän pitkin mennä. Nyt voin rauhassa keskustella Rasmuksen kanssa ja pyytää sitä mun luo. Toivottavasti se suostuu. Ei ole yhtään sellainen olo, että haluaisin olla yksin. Yleensä kaipaan hieman omaa aikaa bileiden jälkeen, mutta tänään haluan olla Rasmuksen kanssa. Emme ehtineet puhua mökillä juuri ollenkaan sen jälkeen, kun tulimme rannalta.

Lenni laittaa radiota hieman kovemmalle. Sieltä tulee Valvomon Mikä kesä, joka oli joskus hitti ja jota inhoan, mutta laulan sitä silti muiden kanssa. Aava tarttuu käteeni ja alkaa laulamaan lujempaa. Itse en jaksa. En halua menettää ääntäni kokonaan.

Pian biisi loppuu. Autossa tulee hiljaista. Aava irrottaa otteensa kädestäni ja huokaisee syvään. Sen silmissä näkyy surua.

"Kunpa Miska olisi nyt täällä", tyttö sanoo ja nyyhkäisee. "Se rakasti tota biisiä."

"Aava", Lenni melkein kuiskaa etupenkiltä. "Mehän sovittiin..."

"Tiedän, mutta en voi sille mitään. Mulla on vitun kova ikävä sitä."

"Niin mullakin."

Rasmus ei sano mitään, nyökkäilee vain. En itsekään keksi mitään sanottavaa. En tiedä kenestä he puhuvat, enkä halua udella. Ilmeisesti tämä Miska on kuollut.

"Miska on tai no oli meidän isoveli ja Rasmuksen hyvä kaveri. Hengailtiin paljon neljästään."

"Mitä sille tapahtui?" Kysymys lipsahtaa huuliltani.

"Aava, nyt lopetat", Lenni ärähtää. "Nyt ei oo oikea aika puhua Miskasta."

"Onpas!" Aava huutaa. "Kyllä mulla on oikeus puhua mun veljestä, vaikka se onkin kuollut ja narkkari!"

Hiljaisuus.

Ymmärrän Aavaa. Kyllä kuolleista pitää saada puhua. Miska oli tälle selvästi todella tärkeä, vaikka käyttikin huumeita. Ehkä aineet eivät muuttaneet tätä. Ehkä he silti pystyivät olemaan toistensa seurassa ihan normaalisti. En tiedä. En ole koskaan tuntenut ketään narkkaria tai satunnaiskäyttäjää. Epäilin kyllä sen kusipään käyttävän jotain, mutta en löytänyt siitä mitään todisteita.

Ymmärrän toki Lenniäkin. Ei varmasti ole helppoa puhua kuolleesta veljestään, joka nyt sattui olemaan narkkari. En halua tuomita, en tuntenut koko ihmistä. Ei sitä mun mielestä pitäisi hävetä. Ei sisarukset voineet asialle mitään, vaikka varmasti yrittivät auttaa Miskaa. Jos toinen ei halua muuttua, niin ei sille valitettavasti voi tehdä mitään.

"Se ajautui yläasteella tosi hämäriin porukoihin", Aava jatkaa. "Porukat varoitteli sitä, samoin mä, mutta eihän se mitään kuunnellut. Luuli tietävänsä paremmin."

"Miska osasi olla todella jääräpäinen", Rasmus sanoo. "Jos se päätti jotain, niin sen päätä oli vaikee kääntää."

Aava naurahtaa. "No jep! Kerran se lähti hirveässä kaatosatees kauppaan ostaa suklaata, koska sillä teki nii mieli sitä ja äiti tarjoutui viemään sen autolla, mutta ei kelvannut. Suklaa ei kuulemma maistuis yhtä hyvältä, jos sen eteen ei nähny minkäänlaista vaivaa."

Aavan sanojen jälkeen autossa kuuluu hieman naurua ja nyyhkytystä. Itse istun hiljaa ja katson ohikiitäviä maisemia. En keksi vieläkään mitään sanottavaa, eikä tässä tilanteessa kai tarvitse sanoa mitään. Mun on vähän vaikea osallistua tähän keskusteluun, kun en tuntenut Miskaa. Olen tietenkin pahoillani Aavan ja Lennin puolesta. Kenenkään ei pitäisi joutua menettämään läheisiä päihteiden takia. Riippuvuudesta on vaikea päästä eroon.

Saavumme omakotitaloalueelle. Rasmus pysäyttää auton tutunnäköisen talon pihaan. Saman talon, jossa tapasin Rasmuksen ensimmäistä kertaa. Ne bileet eivät olleet kummoiset, emmekä me ehtineet kauaa jutella, mutta silti sitä iltaa on kiva muistella.

"Kiitti kyydistä", Lenni sanoo ja nousee ulos autosta. "Nähdään joskus."

"Kiitos paljon", Aava hihkaisee, halaa mua pikaisesti ja juoksee sitten veljensä perään.

Avaan turvavyön ja menen eteen istumaan.

"Vienkö sut kotiin?" Rasmus kysyy. "Vai haluatko tulla mun luo?"

"Mä ajattelin kutsua sut mun luo."

Rasmus hymyilee, vetää mut lähemmäksi itseään ja suutelee.

"Kiitos kutsusta, tuun mielelläni."

Hymyilen. Tällä hetkellä elämä tuntuu ihan helvetin hyvältä.