Takauma
Hän paiskasi oven kiinni raivoissaan. Jimin oli juuri saanut potkut unelmatyötsään.
Sinulla ei ole asennetta, etkä ole lahjakas, en ymmärrä miten tai miksi minä alunperkinkään sinut tänne palkkasin. Olet turhimus! Häivy täältä, ala painua!
Hänen päässään pyöri, ja hän toisti itselleen: "Ainakin olin lahjakkain sanoittaja mitä heillä oli." Jimin heitti märän takkinsa naulakkoon ja potki kenkänsä muiden kenkien sekaan. "Saatana! Ei ollut mun vika että niiden laulu ei menestyny! Saatana sen esittäjät oli huonoja eikä ne laulanu sitä kunnolla!" Jimin raivosi ja marssi makuuhuoneeseensa.
Hän istui sängylleen ja haroi hiuksiaan ravoissaan. 20-vuotias, ensi kuussa 21, nosti takamuksensa ylös, sillä ei pystynyt olla paikoillaan. Hän otti käteensä pystin, jonka oli saanut palkintogaalassa. Siinä luki: Vuoden sanoittaja 2015, Park Jimin
Jimin katsoi pystiä hetken ja iski sen laittiaan. Se särkyi ja laatta, jossa Jiminin nimi luki, lensi päin seinää ja halkesi kahtia. Hän paineli kohti keittiötä ja avasi jääkaappinsa. Nuorukainen nappasi kaapista sojupullon ja aukaisi sen. Pullon suuaukko kallistui kohti Jiminin suuta. Hän alkoi kittaamaan viinaa suuhunsa. Se poltteli hänen kurkkuaan, mutta eipä tuo ex-sanoittaja siitä piitannut.
Pullo toisensa jälkeen Jimin ei ajatellut enää mitään, ei yhtikäs mitään. Maailma oli hänen silmissään kadonnut kokonaan, ja sen merkitys siinä mukana. Hän kaatoi viimmeisen pullon jämät suuhunsa ja laski sen maahan. Tummahiuksinen mies katsoi häntä peilistä. Jimin oli siirtynyt vessaan. Hän särki vihreän lasipullon. Sirpaleita lensi ympäriinsä, ja yksi niistä viilsi Jiminin poskeen viillon, joka alkoi vuotamaan välittömästi. Jimin katsoi huvittuneena särkynyttä lasipulloa, hän laittoi sen kaulalleen. "Miten säälittävää." Tuo tuhahti ja laski pullon altaaseen. Hän lähti vessasta kohti parvekettaan. Kävely seitsemän sojun jälkeen, oli hankalaa, ja hän meinasi kaatua monta kertaa, mutta selvisi parvekkeelle.
"HEI MAAILMA! MINÄ OLEN PARK JIMIN, MUTTA ARVATKAA MITÄ, EMPÄ OLE KAUAA!" Hän karjui ja nousi parvekkeen aidalle. "HYVÄSTI JULMA MAAILMA!" Jimin huusi ja kaatui taakseppäin. Hänellä oli pudotus kolmannesta kerroksesta. Samalla pudotessaan Jimin huusi: "WHIII!"
Hän mäsähti pakettiauton päälle.
Takauma päättyy
"Saat potkut, HÄIVY TÄÄLTÄ!" Jiminin työnantaja huusi. Jimin huokaisi ja poistui marketista. Kuudennet potkut kolmen vuoden sisällä, hienoa Jimin. Hän ajatteli ja käveli ripeästi kerrostalolle, jossa hänen asuntonsa mätäni. Jimin avasi oven ja astui tupakan savulta haisevaan aulaan. Tuo, nykyään 23-vuotias ensi kuussa 24 nuori mies käveli hissin luo, kerkesi rämpätä nappulaa, kunnes huomasi sen TAAS olevan rikki. "Voi juma vitun lauta saatana tapan itteni."
Käveltyään kerrokset ylös Jimin kavoi taskustaan avaimet ja änki sisälle. Pieneen kodikkaaseen haisevaan ja likaiseen yksiöönsä, aivan ihastuttavaa.
Hän potki kenkänsä muiden kenkien joukkoon ja heitti takkinsa naulakkoon. Taitaapi olla varkaan ura edessä, jos haluun elättää itteni. Jimin ajatteli ja istui sohvalleen, joka oli puoliksi rikki. Tuo kaivoi puhelimensa taskustaan, ja alkoi etsimään uusia työpaikkoja lähistöltä.
•
:) hopefully u will enjoy this story 😛
YOU ARE READING
Dark Feelings
FanfictionA boy lost his will to live, but after 3 years, he finds his own light.
