Pidä sun lupaus

16 - Jotain mitä en olisi osannut ikinä kuvitella

Kuinkakohan isot nämä juhlat tulisivat olemaan? En ole käynyt missään juhlissa sitten sen jälkeen kun Jeremias löi mua. Ei vain ole ollut mitän fiilistä lähteä riekkumaan ilta-aikaan kaupungille joskus jopa tuntemattomien ihmisten luokse, kittaamaan kurkustaan alas ties minkälaisia litkuja sisältäviä shotteja sekä alkoholijuomia.

Saavun pian omakotitalon pihaan, kävellen koti ulko-ovea ja muutama pihalla oleva nuori vilkuilee minun suuntaani kääntyen sitten frendiensä puoleen supisemaan jotain. Sen enempää noista välittämättä kävrlrn kuistille pimpottaen ovikelloa, ja odotan jonkun tulevan avaamaan oven. Lasken hupparin hupun päästäni, katsahtaen kenkiini.

Pian joku ikäiseni, ehkä vuosi tai pari vanhempi tyttö tulee avaamaan oven ja sanomattakin selvää on että tuo on aloitellut juomaan jo hyvän aikaa sitten.
" Ai tervetuloa, kuka sä olet? " Tuo kysyy aavistuksen sammaltavalla ja humalaisella äänellä.

Kasvoillani käy häivähdys huvittuneisuuta kun vastaan toiselle.
" Kristian Ojala. Yks muija, Nicola Peltola, mainitsi mulle näistä ja päätin tulla piipahtamaan. " Mumisen takaisin.

Tytöllä kestää hetki sisäistää lauseeni, mutta pian tuon ilme kirkastuu.
" Ai niin juu, sä olet se Kristian kenestä Nicola ja Valerietta on puhunut taukoamatta, tule vaan peremmälle. " Tyttö puhua papattaa äänen kohotessa varmaankin tuon tajuamatta aina muutaman asteen verran.

" Ja ainiin, olen Noura , näiden juhlien järjestäjä. " Tuo lisää vielä ennen kuin nappaa kiinni mun vasemman käden ranteesta johdatellen mut sisälle taloon, monien enemmän ja vähemmän humalatilassa olevien ihmisten keskelle. Siellä täällä kuuluu välillä nauruntyrskähdyksiä sun muuta perus settiä mitä juhlissa yleensä on.
Tuo raahaa mut perässään keittiöön, irrottaen sitten otteensa.
Tämä käy ottamassa hanasta itselleen vettä mustaan muovimukiin, katsahtaen minuun.

Kävelen omatoimisesti jääkaapille
( ainakin oletan että se on jääkaappi )
, ottaen sieltä karhu-oluttölkin. Käännyn ympäri ollen sanomassa Nouralle jotain mutta huomaankin tytön kadonneen, kasvoilleni kiipeää hämmentynyt ilme, mutta lopulta päädyn kohauttamaan olkiani.
Avaan kädessäni olevan kaljatölkin, hörpäten sen sisältöä ja samalla kaivan puhelimen taskusta
( koska mitä muutakaan tekemistä mulla muka olisi ). Syvennyn taas varmaan yli vartiksi puhelimeni ääreen, antaen muun maailman melujen ja ongelmien kadota ympäriltäni.

Tätä rauhaa ei jatku enempää kuin se vartti, kun huomaan Aaken soittavan.
Tuijotan näyttöä epäuskoisena.
Mitä asiaa sillä jätkällä muka olisi, jos se on vältellyt mua melkein kuukauden selittämättä yhtään mitään?
Pähkäilen valehtelematta yli minuutin verran löisinkö luurit vai antaisinko toiselle mahdollisuuden sanoa asiansa. Päädyn jälkimmäiseen vaihtoehtoon, koska kukapa sitä tietää vaikka saisin tältä vastauksia moniin asioihin.

Painan vihreää vieden puhelimen korvalleni, hörpäten samalla tölkistä lisää juomaa.

" Mitä ? " On ainoa asia, minkä pystyn, tai oikeastaan edes kerkeän sanoa ennen kuin toinen keskeyttää mut hirveän puhetulvan saattelemana.

" Anteeks ihsn vitun paljon Kristian, me ei oltais jätkien kanssa saatu tehdä niin anteeks vittu.. " Tuo mumisee ja horisee jotenkin sekavan oloisena.

Hämmennyn totaalisesti. Mikä Aakella on?

" Hei Aake se on ihan fine, missä sä - "

" No ei se vittu ole mitenkään fine jos sä jäät porukasta ulkopuolelle ihan vaan meidän oman idioottimaisuuden takia. " Toinen jatkaa kohottaen äänen tasoaan varmaankin refleksinä.

" Hei rauhotu, rauhotu. Kuule... vaikken mä ole mikään maailman paras ihminen ilmaisemaan itseäni niin mä luulen et se on sanomattakin selvää et teitte tosi vitun paskamaisesti. Mut se ei tarkota sitä ettenkö osais antaa anteeks - joten Aake.. sä saat anteeks. Mä unohdan sut. " Vastaan samalla kun lasken tökin vieressä olevalle keittiön tasolle, vieden vapaan käden toiselle korvalleni melun käydessä talon sisällä yhä kuuluvammaksi.

" Kiitos, kiitos ihan helvetisti Kristian. Muuten, nähtäiskö viikonloppuna? " Kuuluu linjan toisesta päästä.

" Juu, sopiihan se. Mikä päivä ? "
Pian linja alkaa rätistä tai jotain, ja kiroan mielessäni. Juuri nyt näitä linjakatkoksia ei olisi kaivattu.

" No ###### jos #### hei...... tää linja on....... katkeilee. " Ovat ainoat sanat, joista saan selvää ennen kuin puhelu katkeaa.

Vittu.

Totean itsekseni, ja olen nappaamassa tölkin käteeni kun tunnen jonkun nappaavan mua ranteesta. Käännyn nopeasti ympäri, törmäten henkilöön johon en olisi ensimmäisenä olettanut törmääväni.

" Mitä - " On ainoa sana, jonka saan suustani pihalle. Tuijottamaan toisen kasvoja hämmentyneenä.

Nyt sen jätkän kasvot ovat ihan mustelmilla, ja olin unohtanut kaksi faktaa :

a) se pitää edelleen kiinni mun ranteesta
b) se on käyttäytynyt mua kohtaan juuri sillä lailla kuin täydellinen kusipää voi vain käyttäytyä.

" Jere mitä - " Sanon uudemman kerran, mutta pian hiljenen.
Toinen tuijottaa mua takaisin, silmääkään räpäyttämättä.

Olishan se pitänyt arvata,
mutta se tulee silti täysin puskista.
Mun sydämen syke kohoaa varmaan reippaasti yli sataan kahteenkymppiin.
Mä lamaannuin täysin, enkä tajunnut perääntyä vaikka olisi varmaan kannattanut.

Jere kumartuu eteenpäin
(varmaan tekojaan tiedostamatta) ja nostaa toisen kätensä mun poskelle, samalla kun liikauttaa kasvojaan lähemmäksi.

Nielaisen, ja en ehdi edes vetää henkeä, kun toinen kumartuu vieläkin lähemmäs. Pian Jere jähmettyy siihen paikkaan, mutta vain hetkeksi.

Seuraavaksi tapahtuu jotain mitä en ollut edes kaukaisimmissa haaveissani osannut kuvitella.

Se suutelee mua.

||

Tänään tämmöistä lukua, pahoittelut jos teksti on jotenkin tönkköä ja jotkut kohdat epäselviä.
Tästä eteenpäin tän kirjan juoni pitäis alkaa etenemään pikkuhiljaa. Palautetta saa aina antaa, olisin enemmän kuin kiitollinen :)

Ja "mainostan" tähän loppuun vielä, että kannattaa käydä katsomassa " Tämä on mahdollisuutesi " jos ihmissudet, yliluonnolliset asiat yms. on sun juttu.