Pidä sun lupaus

12 - Häntä ei kiinnostanut

Kristian

Hengähdän, laitan kädet housuntaskuihin.

Kuulen askeleita, ja pian ihmishahmo, ilmiselvästi useamman promillen humalatilassa oleva sellainen tulee avaamaan minulle oven, jääden tuijottamaan. Välillemme laskeutuu mielestäni hyvin kiusallinen hiljaisuus, mutta mua ei ainakaan kannata syyttää sillä en joka päivä juoksentele iltamyöhällä puolituntemattomien ihmisten luona, ja varsinkaan mene noille kylään.

"Niin, aiotko tuijottaa mua vielä pitkäänkin, vai päästäisitkö mut sisälle ja kertoisit mitä sulla oli asiaa?" Kysyn päättäen kiusalliselta tuntuvan hiljaisuuden.

Toinen mumisee jotain, jotain josta en saa selvää. Toisaalta, miten voisin kun Jere on vetänyt ennen mun saapumista aika kivan humalan päälle, ja näyttäsi siltä ettei toinen ole lopettamassa ainakaan tämän päivän puolella, sillä kun astelen sisälle eteiseen sulkien oven takanani Jere suuntaa jonnekkin, varmaankin vessaan tai jotain ja näin ollen minulla on suoranäkymä olohuoneeseen. Taidan hiukan yllättyä näkemästäni sillä oletin että toisen kotona olisi kaikki tiptop puhdasta, mutta ei. Kalliilta näyttävän pöydän päällä oli useampi alkoholitölkki, jotkut niistä olivat avaamattomia, puoliksi avattuja tai sitten kokonaan juotu. Kaiken kukkuraksi pöydän alla olevalla lumenvalkoisella taljamatolla on pikkuinen lammikko jotain punertavan näköistä juomaa, varmaan punaviiniä?

"Sun porukat ei siis ole kotona ?" Kysäisen ottaessani kenkiä jalastani, kävellen sitten olohuoneen puolelle, ja pian poika ilmestyy jostain vasemmalle puolelleni nyt viinapullo kädessään.

"No mhitä luulet hhei. Porukhat tai varshinkkin äiti saisi semmottheen raivokohtauksen et vharmaan olissin loppuelämhäni arestissa jos ne näkis tän sotkun. Isää ei pahemmin kiinnosta mitä teen, kunhan en törtthöile sen paremmhin. Siskot puolestaan huolehtii omihsta asioistaann, mutta on kuitenkin ainnha valmiita ilmoittamaan mun törttöhilyistä äitille." Vieressäni seisova poika mutisee samalla, kun avaa viinapullon ja ottaa kulauksen, kaataa aavistuksen inkivääriltä tuoksuvaa, vanhan näköistä nestettä alas kitusiinsa. Kyllä, toi juoma tuoksui niin voimakkaasti.

"Mitä sä shiinä seisot, tule isthumaan sohvalle tai jotainn." Jere sanoo istahtaen sohvalle, tehden sitten minulle tilaa. Toinen oikein oletti että tulisin automaattisesti hänen viereensä istumaan, toivottavasti hän ei selvin päin käyttäytyisi samalla lailla, aavistuksen ylimielisesti.
Ja joo, olen erittäin nopea muodostamaan kärkkäitäkin mielipiteitä muista, varsinkin ihmisistä joita en tuntenut tippaakaan, olin vain saattanut nähdä vilaukselta esim. koulun käytävillä, kaupassa, kaupungilla.

Ennen kuin menen istumaan sohvalle, käyn hakemasta keittiöstä ison lasin kylmää vettä, ja kävelen olkkariin tarjoten sitä Jerelle. Se tulis katumaan huomenna jos joisi pelkästään alkoholia. Toinen vastustelee ehdotustani useamman minuutin, ennen kuin suostuu tarjoamaani juomaan. Otan puolestani toisen edessä olevan, avaamattoman tölkin ja napsautan klipsin auki ottaen kulauksen juotavaa.

"Niin, aiotko kertoa tän illan aikana miksi sä pyysit mut tänne ?"

" Ai tuota jhoo. No.. varoitan tämä on sitten aika phitkä jutthu. Mutta siis, kaikki alkoi sshiitä kun mä riitelin viime viikonloppuna mun vanhemphien kanssa, enimmäkseen äidhin mutta myös isän mikä on sinäänshä aika karmaisevaa koska en melkein koskaan riitele ishän kanssa, meillä on ollu aina ihan hyvät välit, mutta jokin muuttui siinä, ja se tavallaan.. pelotthaa mua tai jotain. Koska en halua että mulla menee välit poikki ishän kanssa tän takia..
Mutta palataan asiaan, eli riitelin viime viikonloppuna äidin ja isän kanssa, joka siis johtui siitä että mulla oli mennyt joku koe koulussa huonommin kuin yleensä. Oikeeshtaan sain huonoimman numeron mitä olen koskaan lukiossa saanut, mutta pääsin kuitenkin läpi. Vanhemmille se oli kuitenkin erittäin iso jutthu shillä olen niiden mielestä jotenkin erithyisen lahjakas maantiedossa, ja olin aina shaanut kokeista sun muusta kiitettäviä. Ja sitten kun molemmilla oli ollut juuri stressaava ja hyvin pitkä työpäivä, ne olivat luonnollisesti tosi kireinä, sellaisia räjähdysherkkiä aikapommeja." Jere selostaa, lopettaen hetkeksi. Minä seuraan toisen kasvonpiirteitä, jääden häpeilemättä tuijottamaan hänen silmiään, mutta tämä toinen ei tuntunut sitä tajuavan sillä hän oli humalassa ja niin keskittynyt puhumaan.

" Niin, sitten äitillä napsahti päässä tai jotain ja isä menetti lopulta hermot ja lähti ovet paukkuen, ja kaasutti autolla pois pihasta..." Toisen puhe ei ole niin sammaltavaa mitä äsken, onneksi se sentään suostui juoda vettä.

Kuuntelen Jeren kertomusta, otsa rypyssä, ajatukset juoksentelevat sekavina. Olin myöskin hiukan yllättynyt, sillä en osannut odottaa että suhteellisen rikkaalla / hyvätuloisella perheellä olisi asiat näin. Samassa ylitseni kulkee tunneaalto, ja moitin itseäni koska oletan ja ajattelen aivan liikaa.
Jere avartaa perheessänsä olevaa tilannetta vielä enemmän, ja keskustelu tuntui venyvän usean tunnin mittaiseksi väittelyksi.
Siinä kuuntelun ohella olen huomaamattani juonut ehkä sallittuakin enemmän, enemmän mitä kannattaisi.