Pidä sun lupaus

1 - Kaiken pahan alku ja juuri

Kristian:

"No voi helvetti." kiroan itsekseni ja kerään valkoisen ruokalautasen pirstaleita keittiön lattialta. Olin juuri syömässä aamupalaa, mut sitten taidokkaasti onnistun rikkomaan lautasen. Ei se muuten ois paha juttu, mutta mutsi arvatenkin vetää kilarit siitä. Kiroten siivoan roskat roskiin, ja menen eteiseen, heittäen mustansävyisen takin tummanpunaisen hupparini päälle. Ulkona oli vilpoista, olihan nyt kuitenkin elokuu.

Mutisten jotain epämääräistä laittaen kengät jalkaan, heittäen repun selkääni. En tajua katsoa kelloa, mutta arvatenkin minulla oli kiire. Olin aina myöhässä, ja olin oikeastaan koko ajan ollut se luokkamme ' paha poika ' jota eivät Suomen lait kiinnosta, tai joka vetelee itsensä humalaan milloin sattuu.

Astelen vilpoisaan ulkoilmaan paiskaten harmaaksi maalatun, tammipuusta tehdyn oven selkäni takana kiinni. Lähden siinä sitten rennosti kävelemään suuntaan, joka veisi minut lukiolle. Oikeastaan en tajua, miksi olin ylipäätään hakenut lukioon, vaikka mun keskiarvo oli peruskoulussa ihan huono. Varmaan siksi koska mutsi pakotti.

x

Kävelen sisään lukion ovista, ja katseen liimautuu heti käytävällä olevaan ihmispaljouteen. Ei helvetti , kiroan, ja totean myöskin että olen käyttänyt sanaa helvetti aika kiitettävästi, vaikkei päivä ole edes kunnolla alkanut. Pian tunnen kuudet kämmenet selälläni, ja käännähdän.

"Nonii Kristian, tajusithan sä meidätkin."  heittää Aake.

Tosiaan, Aake, Julius ja Nooa olivat päässeet samaan lukioon. Harmikseni noilla oli eri ryhmänohjaaja kuin minulla. Abivuonna opiskelijoita on ennätysmäärä, ja arvelen monen vaihtaneen jostain syystä tänne viimeisenä vuotenaan.

" No mitäs te? " kyselen toverilliseen sävyyn samalla, kun Aake pörröttää vieressä hiukan lyhyemmän Juliuksen sähkönsinisiä hiuksia. Hymähdän.

" No, ajateltiin käydä kiertelee vähän tuol Kotkan keskustas koulun jälkee. Läheks mukaa? " Vastaa, ja kysyy Nooa, platinablondi. Katson Nooaan päin yläviistoon, sillä olihan tuo järkyttävän pitkä. Minä olin huomattavasti lyhyempi.

" Vois, pääsis kotoo pois hetkeks aikaa. Mutsi nimittäin käy hermoille. " vastaan pörröttäen samalla omia hiuksiani.

" Sori jätkät, mä en pääse silloin. Muistin just et lupasin Adelielle et oon sen kaa. " Julius sanoo pahoittelevasti, nyt pyristellen irti Aaken toverillisesta otteesta. Juliusta pidempi mustatukkainen nuori heittää jotain tuolle, ja sinitukkainen poika naurahtaa Aaken vittuilulle, ja minua lähinnä huvittaa.

" Oonks jääny jostai paitsi, vai millon oot alkanu seurustelee sen kaa? " kysyn kohottaen kulmiani. Adelie oli siis samalla luokalla meidän kanssa keväällä, mutta tuo vaihtoi koulua, ja käy nyt jotain toista lukiota, en minä tiedä. Muistan sen punatukkaisen kääpiön, siis Adelie oli 160 cm, joten olihan hän 185 cm Juliukseen verrattuna aika lyhyt, mutta kaunis kuin mikäkin.

" No pari päivää sen jälkeen kun kesäloma päätty vuos sitten. " tuo vastaa. Eli he olivat salasuhteessa melkein vuoden?

" Mitäs Adeliel muute menee? " jatkan uteliaisuuttani.

" Hyvinhän sil. Se kuulemma on kehittynyt sen streetdance uralla. " Julius selittää, ja minä nyökkään.

Piakkoin siihen meidän kaveriporukan vasemmalle puolelle ilmestyy neljän hengen poikajoukko, joihin en ole sen kummemmin kiinnittänyt huomiota, mutta nähnyt kylläkin. Varsinkin kahdesta ihmisestä huokui semmoinen machoilu ja ylimielisyys. Pian Nooa, Julius sekä Aakekin kääntyvät katsomaan noita.

" Niin, voisitteko te väistyä? Ootte lokeroiden edes. " pian yksi maantienruskea hiuksinen sanoo katkaisten hiljaisuuden. Siinä samassa kellot soivat. Minä hiukkaan heipat kavereilleni, ja lähden etsimään ryhmänohjaajani luokkaa.
Kaverini kaikkoavat siitä lokeroiden edestä, ja nuo suuntaavat johonkin ensimmäisen kerroksen luokkahuoneista. Minun ryhmänohjaajani luokkatila olisi kolmannessa kerroksessa. Tuhahdan pyyhkäisten hiuksiani pois tummansinisiltä silmiltäni.

// Jos joku ihmettelee miksi uudelleen julkaisen aikaisempia lukuja: kirjoitan paremmaksi koska näissä on juonen kannalta niin paljon epäkohtia :D