Osa 8. Ura nousussa?

219 20 6
                                    

"Hei sitten," Jonas sanoi.

Hän, Bonnie ja Adrien seisoivat kotikylän laidalla.

Bonnie sulki Jonaksen tiukkaan halaukseen.

"Hei sitten," Bonnie sanoi hymyillen.

Jonas katsoi Adrienia ja ojensi hänelle kätensä kätelläkseen. Adrien tarttui käteen, mutta vetäisi Jonaksen halaukseen.

"Kyllä pojatkin halailee," hän naurahti.

Jonas naurahti.

"Minun pitää nyt lähteä," Jonas sanoi.

"Niin kai," Bonnie sanoi. "Sano isälle terveisiä."

Jonas katsoi häntä yllättyneenä.

"Tai älä," Bonnie korjasi.

"Nähdään taas, Jonas," Adrien sanoi ja nosti kättään.

Jonas nousi hevosensa selkään ja kannusti hevostaan matkaan. Bonnie ja Adrien vilkuttivat hänen peräänsä. He näkivät, kuinka Jonas vilkaisi hymyillen taakseen.

"Hei hei, Jonas!" Adrien huusi niin kovaa kuin jaksoi.

Jonas oli ehtinyt jo kauas, mutta he kuulivat kuinka hän vastasi:

"Hei hei!"

                       ● ● ●

Bella katsoi otsa tarkkaavaisuudesta kurtussa, kun Bonnie hyräilemällä sai nukkuvan lapsen kädessä olevan haavan paranemaan.

Hänen silmänsä laajenivat, kun kuului sähkömäinen räsähdys ja sininen valo välkähti.

"Ihmeellistä," hän henkäisi. "Mistä sä opit tuon silmänkääntötempun?"

"Sä et siis usko?" Bonnie huokaisi. "Se ei ole mikään temppu. Se voi auttaa monia."

"Älä viitsi, Bonnie," Bella sanoi ja nousi seisomaan.

"Näetkö sä enää haavaa?" Bonnie kysyi ja osoitti lasta, joka oli vieläkin unessa. "Et. Voit vaikka kokeilla tunnetko sen."

"Ei minun tarvitse," Bella sanoi. "Tiedän, mikä on mahdollista ja mikä ei."

"Opitpahan säkin jotain uutta. Kuuntele: Mä aion lääkäriksi. Jonasta oli purrut myrkkykäärme jaa mä paransin sen," Bonnie sanoi.

"Kuuntele itse," Bella sanoi. "Älä kerro kellekkään tästä, niin sä voit elää koko sun loppu elämäsi ilman harmia tästä kaikesta."

"Mitä harmia? Mä voin pelastaa jonkun hengen!" Bonnie sanoi.

"Ymmärrätkö sä, että noituus on rikos?" Bella huusi.

Bonnie hätkähti.

"Ihan sama, sillä tämä noituus voi auttaa. Auttaminen ei ole rikos," hän sanoi.

"Ei ihmiset näe sitä," Bella sanoi. "He pelkäävät, ja kun ihmiset pelkäävät, ne ei näe mitään muuta kuin pelottavia asioita."

"Entä jos mä en kerro kenellekkään?" Bonnie ehdotti. "Jos mä esiinnyn pelkkänä lääkärinä?"

Bella katsoi Bonniea huolestuneena.

"Mua vaan pelottaa," Bella sanoi hiljaa.

"Kukaan ei saa tietää. Mä muutenkin nukutan potilaat, ettei niiden tarvitse kokea sitä polttavaa kipua," Bonnie sanoi.

Bella huokaisi.

"No, olkoon," hän sanoi.

"Kiitos!" Bonnie hihkaisi.

Ukkoslapsi, Myrskyn TytärOnde histórias criam vida. Descubra agora