Mä en enää ikinä palaa kotiin

12

Mä heräsin pimeestä huoneesta siihen, että musta tuntu, kun olisin just vieriny alamäkee alas jossain putkessa täyttä vauhtia. Vähän niinku siinä yhdessä leffassa nimeltä Kotia kohti, missä se koira vierittää sitä kissaa siinä putkessa. Eli toisinsanoen mua oksetti ja voin pahoin. Mut oli peitelty sänkyyn kauniisti, mutta vaatteet oli onneksi jätetty päälle. Mä ryntäsin vessaan ja jostain kumman syystä lukitsin oven ennenkuin oksensin pönttöön. Eihän Minea ollut varmaan edes hereillä enää. Mä oksensin vielä kerran ja sitten jäin istumaan vessanpöntön eteen kuin odottaen jos oksentaisin vielä. Mun päässä jyskyttää kovempaa kuin Karhun nyrkit jotka takoisivat vessan ovea jos asuisin vielä kotona. Istun siinä hetken ja lopulta käyn hakemassa pyyhkeen ja menen suihkuun. Tunnen huonoa omatuntoa suihkussa käymisestä tähän aikaan, koska pelkään, että herätän vieraanvaraisen Minean, mutta mä en yksinkertaisesti kestä sitä oksennuksen ja alkoholin hajua, joka leijailee musta varmaan kilometrien päähän. Hankaan ihoani suklaan tuoksuisella saippualla kunnes tunnen oloni edes vähän puhtaaksi ja sitten pesen hiukset. Yleensä pesen hiukset ensin, mutta tänään halusin vain kaiken alkoholin ja muun hajut pois iholtani. Kun tulen suihkusta niin nostan käteeni vaatteet, jotka olivat olleet päällä juhlissa ja haistan niitä. Yllätyksekseni ne eivät haise oksennukselta, alkoholilta tai miltä muultakaan epämääräiseltä. Hiukkasen siltä hajuvedeltä, mitä Minea oli suihkuttanut minunkin päälle ennen juhlia.

Käyn hakemassa puhtaat alusvaatteet ja kiskon eiliset vaatteet päälleni, jonka jälkeen otan kaapista buranan tähän jomottavaan särkyyn. Nielaistuani pillerin veden kanssa tajuan kuinka kova jano mulla oikeastaan on ja litkin vettä kuin viimeistä päivää. Mä tiedän, etten kuitenkaan saa nukuttua, joten hetken mielijohteesta vilkaisen sikeästi nukkuvaa Mineaa, joka kuorsaa samalla ja sitten kaappaan hänen vara-avaimensa. Mitä hän ei tiedä, ei häntä satuta. Ja tuskin hän muutenkaan suuttuu siitä, että lähden yöllä kävelylle. Ei hän kumminkaan ole äitini tai mitään.

Päästyäni ulos vedän syvään henkeä ja pakokaasujen täyttämä ilma maistuu yllättävän raikkaalta. Ainakin verrattuna siihen ilmaan mitä sisällä on. En mä tarkota, että Minealla ois jotenkin tunkkainen ilma, mutta ulkoilma tuntuu aina raikkaalta oltuaan sisällä tarpeeksi kauan. Tiedän, ettei Helsinki ole välttämättä paras paikka kuljeskella keskellä yötä, varsinkaan jos sattuu olemaan 16-vuotias tyttö. Voi tapahtua vaikka mitä. Ja mä en ollut tuntunut oppineen siitä viime kerrasta, koska mulla ei oo aikomuskaan palata hetkeen sisälle.

Ja kai mä sitten oon tyhmä. Tai super tyhmä. Koska tyhmätkin tietää että darraan parhaat lääkkeet ovat uni, vesi, alkoholi ja ruoka. Ja tyhmätkin tietää myös sen, ettei mun ikäsellä pitäs olla mitään asiaa Helsingin keskustaan tähän aikaan. Siitä huolimatta mä jatkoin matkaani.

Vaikka kello on yli neljä, niin Helsinki näyttää yhä olevan hereillä. Näen silti valoja ja enimmäkseen humaltuneita ihmisiä matkaa katujen poikki. Muutamia autoja menee ohi ja parista rakennuksesta raikuu musiikki ulos asti. Tietenkään ei ole yhtä elävää kuin esimerkiksi päivisin, mutta ei todellakaan yhtä kuollutta mihin mä olin tottunut.

"Hei mimmi, kiva perse", joku huutaa humalaisella äänellä. Melkeen jähmetyn, mutta sitten kokoan itseni ja jatkan matkaa niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Kylmät väreet nousevat ja mieleeni muistuu matka autossa. Käännyn katsomaan taakseni hetken jälkeen ja kukaan ei ole onneksi alkanut seuraamaan. Se oli ilmeisesti vain perus humalahuutelua. Olen helpottunut. Ainakin siihen asti kunnes poliisi ajaa ohi hidastellen ja sydämeni alkaa lyömään hulluna. Vähän kuin olisin pöllinyt mummoni sydänlääkkeet ja nyt sydämeni kävisi ylikierroksilla ja sen jälkeen pysähtyisi. Niinkuin tuo autokin tulee pysähtymään. Koitan leikkiä normaalia ja esittää, että oon täysikäinen tyttö, joka ei todellakaan ole karannut kotoa. En oo hirveemmin Helsingissä liikkunut, niin en oikein tiedä pysähtyykö poliisi jos nuori kulkee tähän aikaan yöstä yksin ulkona.

Poliisi ajaa kuitenkin helpotuksekseni ohi ja pysähdyn vetämään henkeä, jonka jälkeen päätän lähteä takaisin Minealle. Tää ei ollut todellakaan hyvä idea. Täällä liikkuu vaan juoppoja ja poliiseja enkä yllättyisi vaikka mut vedettäisiin kohta sivummalle ja ryöstettäisiin. Idea on hyvä siihen asti kunnes tajuan, että en enää tiedä missä olen. Kiroan yksin ääneen omaa tyhmyyttäni ja muutama ohikulkija vilkaisee minua kummastuneena.

Mitä mä nyt teen? En edes muistanut Minean osoitetta joten en voinut laittaa sitä mapsiin. Enkä mä todellakaan kehtaisi soittaa Minealle ja herättää sitä. Voihan perkele. Tutkin taskuni vain huomatakseni, etten ottanut edes rahaa mukaan.

Mä pysähdyn ja päätän lähteä kävelemään takaisin päin. En mä edes niin monesta paikasta kääntynyt. Kun alan miettiä asiaa, niin yhtäkkiä en olekkaan niin varma enää. Katselen ympärilleni ja yritän kävellä samaa reittiä mitä tulinkin, mutta mitä enemmän kävelen sitä enemmän paikat alkavat näyttää vierailta. Kävelinkö oikeasti muka tästä?

Lopulta päätän häiritä Mineaa ja huonolla omatunnolla soitan hänelle. Minea ei kuitenkaan vastaa ja vaikka soitan hänelle vielä kolme kertaa, niin mitään ei tapahdu. Puhelin taitaa olla äänettömällä.

Mulla alkaa olla kylmä. Sellainen viileähkö ja mua etoo entistä enemmän. Haluun vaan takasin pehmeään sänkyyn nukkumaan. Vedän syvään henkeä ja päätän soittaa Tatulle. Ei vastausta. Kädet jo täristen soitan Pyrylle, joka ei myöskään vastaa.

Yhteystiedoissani ei edes ole muita numeroita enää. Ei ketään kelle soittaa. Ei paikkaa mihin mennä eikä edes yhtään rahaa. Katson yläkulmasta akkua ja se näyttää yhdeksää prosenttia ja kauhukseni tajuan, että jos se loppuu niin en mitenkään saa yhteyttä Mineaan sitten kun tämä herää.

Tum, tum, tum, sanoo ohimenevä auto vähän niinkuin sydämeni myös. Mä en tiedä yhtään mitä tehdä. Tuntuu kuin olisin yhtäkkiä ajatutunut keskelle Selviytyjiä.

Joku oma hömppä kommentti:

Mitä te tekisitte jos olisitte samassa tilanteessa kuin Lilja?

Ps: Terveisiä Irlannista 😎

🌍Vanileea🌎