Mä en enää ikinä palaa kotiin

2

Ilona on vihannut mua koko yläasteen. Leevillä ei tästä ole mitään tietoa, sekin on vähän sokee äidin tavoin. Se vain ajattelee ettei mä ja Ilona olla samankaltaisia ihmisiä ja et me ollaa vaan niinku kaverin kavereita. Mutta Ilona vihaa mua niin paljon, et sen silmät tuntuu tummenevan pari astetta joka kerta, kun se vain näkee mut. Se pitää mua uhkana, koska se on ollut pihkassa Leeviin siitä hetkestä asti ku se näki tämän ekaa kertaa. Se on todellakin naurettavaa, mä ja Leevi ollaan vain parhaita kavereita, kuka tahansa sen huomaa.

Nyt siis se on täysin yllättävää, että se hymyilee mulle, kun se tulee tapansa mukaan vaihtamaan aamulla kuulumisia Leevin kanssa.

"Ainiin muuten, me lähetään Julian, Eliaksen, Sannin, Laurin ja muutaman muun kaa mun mökille ryyppää tänää illalla. Sä ja Jonna ootte tervetulleita", Ilona sanoo mun yllätyksekseni ja se on hyvin hämmentävää ja mä epäilisin et se on riivattu tai jotain, jos se ei olisi sanonut mun nimeä väärin.

"Jenna", mä korjaan, se kattoo mua silmiin sellasella "Et oo tosissas"-katseella, mutta kohauttaa olkapäitään, kuin osoittaakseen että ihan sama.

"Joo, mä ja Jenna tullaa kyllä ehdottomasti!"

Ai tullaan vai? Ennenku kerkeen väittää vastaan, niin Leevi on bongannut pitkään poissa olleen Laurin ja ryntää tämän luokse tervehtimään.

"Miks sä oot yhtäkkiä noin mukava mulle?" mä kysyn Ilonalta, ihan suoraan nyt, kun Leevi on muualla.

"Kuule, mä tiiän ettei olla oltu mitää ylimpii ystävyksii, mut tajusin et voit auttaa mua tutustuu siihen paremmin. Sähän tunnet sen, voit niinku kertoo mistä se pitää ja näin", Ilona vastaa ja mä pyöräytän silmiäni miettien, että sillä taitaa olla keinot vähissä.

"Ihan miten vaan", olisin vastannut, mutta Ilona on jo kävellyt pois ja huomaan tuijottavani melkein tyhjää käyttävää. Kiroan itsekseni ja menen tunnille.

Samana iltana, kun mä olen jo kotona mun omassa huoneessa, niin mä tuijotan itteäni peilistä. Mä en ees muista milloin mä olin viimeeksi pessyt sen ja sen vähän huomaskin. Ehkä jos omistaisin jotain meikkejä, ehkä laittaisin jotain ripsaria tai jotain. Nyt mä vain tuijotan itteäni peilistä ja oikeastaan mulla ei oo paljoakaan hyvää sanottavaa siitä mitä mä nään, eikä oikeastaan mitään pahaakaa. Mulla on sellaset tylsät vihreet silmät, eikä mun ripsetkään oo erityisen pitkät. Kulmakarvat ovat epätoivoisesti siistimisen tarpeessa, mutta mä en oo ikinä niihin millään pinseteillä koskenut, enkä tule koskemaan.

Käännän katseeni peilistä, koska tajuan, että mun pitäisi varmaan lähteä. Mä hiippailen alakertaan ja nappaan kengät vain mukaani, koska en uskalla ottaa sitä riskiä, että mä herätän Karhun tai jotain, kun laitan niitä. Ei sitä kiinnosta mihin mä oon menossa tai monelta, mutta sitten sitä rupee kiinnostaa jos se herää siihen. Siitä se nimittäin suuttuu. Laitan kengät jalkaani vasta pihatien päässä.

Joudun seisomaan siinä vain hetken, kun tuttu auto ajaa jo tienristeykseen.
Avaan oven ja istun takapenkille.

"Moi", huikkaan samalla, kun istun alas.

Leevi mumisee minulle vastauksen, se on vissiin taas keskittynyt selaamaan redditiä, mutta juttelen Leevin äitin kanssa matkan niitä ja näitä. Mä käyn Leevillä lähes joka päivä, joten sen äiti onvähän kun mun oma äiti. Tai no itseasiassa enemmän ku mun oma äiti on koskaan ollut.

Mua kieltämättä hermostuttaa, kun mökki saapuu jo näkyviin. Mä en nimittäin oo ikinä juonut muuta ku Leevin seurassa ja silläki on ollu jo tarpeeks kestämistä. Enkä mä välttämättä haluis nolata itteäni mun pahimman vihamiehen edessä, mut ei mua innostais myöskää kattoo ku kaikki muut pitää hauskaa ja olla yksin selvinpäin. Muutenkin siellä on ilmaset juomat, joten tää tilaisuus mun pitäs käyttää.

"Mä tai Jari tullaa hakemaan sitte huomenna, soita sitten ku on hyvä aika", Leevin äiti huikkaa vielä, ennenku me ollaan jo paiskattu auton ovet kiinni ja lähdetty kävelee mökin ovelle. Mun kädet tärisee vähän ja Leevi huomaa sen.

"Hei rauhotu, mä vahin ettet nolaa itteäs kauhean pahasti", se lupaa ja luo mulle rauhottelevan hymyn. Mä hymyilen sille takasin.

"Sä kyll tosin nolaat aina, vaikket olis juonut", Leevi ei voi olla lisäämättä ja mä nauran näyttäen sille keskisormea.

Leevi avaa mökin oven ja me astutaan sisälle mökkiin, jossa on jo aika paljon porukkaa. Sohva on ängetty täpötäyteen, nojatuolikin on varattu ja muutama istuu lattialla. Ne katselee jotain kauhuleffaa. Mua hiukan naurattaa Ilonan keskittynyt, mutta kauhistunut ilme, koska mä en itse oo koskaan pelännyt kauhuelokuvia. Mä kuitenkin pidän mun ilmeen neutraalina, vaikka musta tuntuu et mun suupielet nykii.

"Moi!" Ilona lähes kiljaisee, kun se näkee Leevin ja ampaisee salamana pystyyn. Ihan ku se ei ois nähny Leevii monee vuoteen, koska se pomppas innoissaan sen kaulaan. Sitten ku se on irtautunut Leevistä, niin se katsoo mua päästä varpaisiin silleen hyvin kriittisellä ilmeellä.

Mulla on nimittäin lökärit ja T-paita, kun taas kaikilla muilla on joko mekko, shortsit tai pillifarkut. Ilona kiskoo Leevin viereensä sohvalle istumaan ja häätää jonku sinitukkasen tytön lattialle.

Mä käyn kans lattialle istumaan vain huomatakseni, että oon jo nähnyt tän leffan. Porukkaa kiljuu pelottavissa kohissa ja yks mimmi jopa näyttää
siltä et se alkaa kohta itkemään. Ilona on niin kiinni Leevissä ku ikinä on mahdollista ja se hautautuu Leevin huppariin aina piiloon, kun se ei enää uskalla katsoa.

Se ottaa mua jotenkin päähän, koska tavallaan se on mun paikka. Ei sen takia, että tykkäisin Leevistä tai jotain, vaan koska mä tarvitsen sen turvaa, ku en tunne täältä ketään muuta paitsi Ilonan.

Ku lopputekstit vihdoin tulee näytölle, niin Ilona ehdottaa, että korkattais yhet juomat. Me oltiin sovittu aikasemmin, et jokaisen joka vaan pysty oli tuotava jotain juomii ja ne ketkä ei pystyny nii ne sai luvan tuoda herkkuja. Täst johtuen tääl oli vähän kaikenlaista juotavaa. Kuitenkin Ilona lupas tuua suurimmanosan, kun sen vanhemmilt ei rahaa puuttunu ja niit ei kiinnosta jos se dokas. Ne on enemmänkin ilosii siitä, että Ilonasta on tullu jo teini.

Ilona ties hyvin et keillä on mahiksii tuua ja kellä ei, koska kaikki näist on sen kavereita paitsi mä. No mä en tunne ketään, joka vois hakee mulle, joten mä toin vaan sipsipussin, karkkia, dippiä ja limsan. Neki mä ostin Leevin rahoilla, koska mulla ei oo ikinä rahaa ja sillä on aina.

Tyypit lähtee kävelee jääkaapille ja Ilona ojentelee sielt juomii, ku se on jämähtäny siihen ovelle.

"Mitä lonkeroo tai siiderii?" se kysyy jokaselta ja antaa sit sitä mukaa juoman. Meit on ehk kymmenen henkee kaikenkaikkiaa, joten vaik mä oon vikana, niin mun vuoro tulee yllättävän nopeesti. Sitte ku se tulee, niin mä yritän parhaani mukaan olla mahdollisimman rento.

"Onks mansikkalimee?" mä vastaan kysymyksellä ja se nyökkää ja ojentaa mulle siiderin. Mä otan sen vastaan ja kävelen takaisin lattialle istumaan.

Sit ku Ilonaki on liittyny meiän seuraan karpalolonkero kädessä, niin me ruvettaa miettii mitä tehtäis. Joku sit ehdottaa totuutta ja tehtävää ja vaik tosi monesta se on lapsellista, niin silti me kuitenki löydettään itsemme istumasta piirissä.