Sen takia olemme tässä

4. Sydämen tykytyksiä

|words:1829|

Ruut:

"Ai sinäkö et osaa muka pelata? Luulisi vaatimattomuudellakin olevan rajansa", Timi sanoo ja taputtaa minua selkään toverillisesti  minun kerätessä itseäni kasaan. Nojaan jalkoihini ja puhisen viimeisen lyönnin jäljiltä. Aurinko paahtaa selkääni ja tekisi mieli ottaa t-paita pois, olla bikineillä kuten muut tytöt ovat pelin aikana päättäneet. Rohkeuteni ei kuitenkaan riitä. "Tuo - oli - ensimmäinen - kerta kun pelaan - ilman sairaalaan lähtijöitä", puhisen ja pian joku ojentaa vesipullon minulle. Nousen ja katsahdan Tanjaa, joka katsoo minua huvittuneena, mutta silti jotenkin etäisesti. "Juo, pelasit hyvin", Tanja sanoo kylmästi, joka on ristiriidassa hänen silmiensä hymyn kanssa. Ihme tyyppi, ajattelen. 

"Saanko olla hiukan katkera? Hävisimme eilen, koska kieltäydyit pelaamasta", Amanda sanoo pian ja naurahdan huuliaan mutristavalle tytölle. Ella naurahtaa vierestä:"Emme todellakaan ole yhtä hyviä kuin sinä ja Tanja. Marikin pelaa paremmin kuin me." Pudistan päätäni, mutta myönnettäköön että olimme pelanneet Tanjan kanssa hyvin yhteen. Toki olin aistivinani pientä kilpailua välillämme molempien yrittäessä olla parempia. Vilkaisen Tanjaa ajatuksiini vaipuneena. Tyttö tuntui katsovan minuun päin, mutta katsoi aika varmasti Timiä ja Amandaa, jotka kilpailivat sipsipussista. 

"Eikö sinulla ole kuuma?" Mikael kysyy herättäen minut ajatuksistani ja katson poikaa hölmistyneenä. "Hiukan", sanon epäilevästi ja yritän lukea Mikaelin ilkikurista ilmettä. En kuitenkaan enempää kerkeä miettiä, sillä vahvat kädet nostavat minut ilmaan ja pian minua kannetaan jo kohti vesirajaa. Huudan ja solvaan poikia, mutta tottakai hyvän maun rajoissa. Kuulen loisketta poikien mennessä hieman syvemmälle ja hetkeä myöhemmin olen ilmassa. Uppoan veteen helposti, mutta nousen reippaasti pintaan aikeenani kostaa, mutta korviini kantautuu muitakin loiskahduksia. "Aatu!" Ella huutaa tympääntyneenä muttei pysty olla nauramatta. Mari sukeltelee vedessä aivan kuin olisi tullut kotiin ja hymähdän hänelle heiraisten silmiäni.  Amanda juoksee rannalla Timiä ja Mikaelia karkuun, mutta pian hänkin löytyy  vedestä pärskimästä. Ensin en edes tajua, mitä etsin kunnes katseeni tavoittaa rannalla seisoskelevan Tanjan. 

Hetken kummastelen poikia, jotka eivät ole hakeneet häntä, mutta veteen kahlannut Mikael huomaa katseeni. "Tanja on pelottavin meistä. Tuntuu joskus että hänellä on suurimmat pallit", hän heittää ja nauran hänen kanssaan. "Ehkä voisit yrittää kastella hänet? Olet uusi, ei hän sinulle voi suuttua", Mikael sanoo ja näen jälleen hänen silmissään jotain, mitä en pysty tulkita. Sisäinen piruni ottaa kuitenkin vallan enkä voi olla virnistämättä hänelle. "Kenenkään ei kuuluisi olla kuiva", tokaisen pojalle ennen kuin painan hänet veden alle ja lähtiessäni kahlaamaan rantaa kohden. Amanda pärskyttää vettä muita kohden, mutta sivuutan hänet. Veden alla kuitenkin joku tarraa jalkaani ja kiljaisen. Pian Marin pää nousee pinnalle. "Suosittelen ettet tee sitä, mitä suunnittelet. Pirullinen hymysi on toki vakuuttava", tyttö nauraa ja hymyilen tuolle, ennen kuin jatkan kahlaamista rantaa päin.

"Mitä sä täälä yksin seisoskelet?" Kysyn päästessäni hiekalle Tanjan luo. Tyttö oli siirtynyt lähemmäs rantaa, mutta ei kuitenkaan veteen asti. Mittaan huomaamattomasti välin ja tajuan voivani nopeasti saadakin hänet kasteltua. "Vahdin kun lapset leikkii", Tanja sanoo ja naurahtaa sointuvasti Amandan vesisodalle. "Tietääkseni säkin oot vielä lapsi?" Sanon ja annan pienen nokkavuuden kuulua äänessäni. "Oon kuitekin vanhin meistä, oon täyttäny 17", Tanja sanoo ja katsahtaa minua kohottaen toista kulmaansa. Jokin hänen katseessaan haastaa haastamaan hänet ja kyseinen ilme ärsyttää minua. Kohotan siis kulmaani samalla tavalla ja olen ylpeä että olen harjoitellut sitä.