R niin kuin ryssä, R niin kuin rakas

Luku 9 torstai 2/2

Ei hitto! Tämähän on se sama puolue, jotka hakkasivat tovereita Neuvostoliiton rajalla. Kesti hetki tajuta. Värit, jotka koristavat huoneen seinä ja vahva isäinmaallisuus valaisivat asiaa. Huomattavaa oli myös kun tytön veljen puheessa esiintyi sana-ryssä, vähän liiankin monta kertaa. En ymmärrä suomea, mutta ryssä-sanaa lausuttaessa oli äänen sävy aina negatiivinen ja niin vihaava, ettei ainakaan hyvää aateltu. Toveri Kuusinen (josta Suomessa ei myöskään ajatella hyvää) on puhunut, että tällaiset puolueet pitäisi hävittää Suomesta. Puoluet toimivat vain provokaattoreina ja pahimmassa tilanteessa johtavat anarkiaan ja vallankumoukseen. Meillä Neuvostoliitossa on vain yksi laillinen puolue. Mielestäni se käytäntö on ainut, toimiva ratkaisu. Nämä fasistipuolueet ovat myös uhka Neuvostoliitolle. He kylvävät vain vihaa kommunisteja ja neuvostoliittolaisia kohtaan ja olen itse hekilökohtaisesti saannut huomata sen. Tilanne vaikuttaa vakavalta. Tästä kuuluisi raportoida tiedustelulle. En kuitenkaan taida raportoida, sillä minuthan lähetettiin tänne raportoimaan jostain hiivatin alueista eikä sisäpoliittisesta tilanteesta.

Vuorossa oli viimein kahvitarjoilu, joka oli jo itsessään hyvä syy suomalaisen tulla. Toki isäinmaan asiallahan täällä ollaan. Nyt on kuitenkin mahdollisuuteni seurustella ihmisten kanssa ja päästä piireihin. Tarjoilu järjestettiin viereisessä huoneessa olevassa kahviossa. Menin pitkän kahvijonon perälle (ryssä tietenkin mukanani). Jono oli ehtinyt kasvaa pitkäksi, olihan kyseessä kahvi. Lotta svärdin edustaja oli mukana jakamassa kahvia kahden muun naisen kanssa. Hän ojensi minulle täyden kupin hymyillen, sillä kohteliaisuus ja siveys kuuluivat Lotta Svärdin sääntöihin. ''kiitos'' kiitin kohteliaasti ja hymyilin. Lähdin etsimään paikkaa oleskeluun. Kaikki pöydät olivat vallanneet vanhempi ikäluokka. Nuoret sen sijaan seisoivat ja keskustelivat omissa porukoissaan. Itse sijoituin lähelle seinää, en halua olla kenenkän tiellä.

Katsoessani tarkemmin nuoriso porukkaa tunnistin heistä kaikki.Heti ihmisten tyrkyllä seisoi Ingosen Milla, rovastin tytär ja täysi lehmä. Hän oli juuri sellainen mitä Karjalassa pidetään viehättävänä ja ihanteellisena naisena. Kasvojen muoto oli pyöreä, ei ruman pitkula. Silmät suuret ja siniset. Nenä kohtalaisen pieni. Suu pienimuotoien ja huulet ohuenpuoleiset. Hän oli synnynnäinen emäntä ja reipas talkoolainen. Lisäksi hän on aina äänessä, eikä anna suunvuoroa. Täydellinnen karjalasityttö siis, ainoa paheensa on ruskeat ei-arjalaiset polkka hiukset.

Hänen vieressään oleili Leena Mikkola. Monet voisivat kuvailla häntä siroksi keijuksi, minä taas kuvailisin s-vikaiseksi hyttyseksi, joka inisee korvassa. Hänellä on kissamaiset mulkoilevat silmät, ohuet huulet ja kulmakarvojen tilalla vain ohuet viivat. Hänellä oli myös ruskeat hiukset, tosin pitemmät ja aina rusetilla varustettuna. Leena on nirso miesmakunsa suhteen, ja onkin aika ärsyttävää kuunneltavaa. Hän yrittää olla parempi kuin on, vaikka onkin vain piika. Seuraavaksi on Ada Lindholm, lääkärin tytär. Hän on rikas, nenäkäs ja ruotsalaissyntyinen. Vaalealla, ruotsalaisella kauneudellaan särkenyt monen poian sydämen. Sitten ovat Elli Aaltonen ja Mari Louhivaara, molemmat ovat Riihimäellä piikoina. Elli oli juuri semmoinen typillinnen romaanisakaritar, jolle voisi oikeasti tapahtua jotain. Hän luulee olevansa niin erityinen, ettei suostu enää puhumaan karjalan murretta, vaan haasta kirjakieltä. Hän oli ystäväni ennen, välit menivät kuitenkin poikki rippikoulussa. Mari taas on hieman tylsempi tapaus, Hän on kireä pilkunviilaaja. Molemmat ovat ulkonäöltään vaaleita maalaisia.

Tyttö parven seurassa oli kuitenkin tuttu arjalaisjoukko: Hyvönen, Ollila fiinin takkinsa kanssa, Kesola ja Koskimaa. He yrittivät iskeä itsellensä seuraa seuraavaksiyöksi. Sehän renkipojilla olikin aina mielessä. Joukossa oli kuitenkin yksi huomioni vetävä henkilö, Samuli. Vaalet, mutta hieman punertavat hiukset sekä miehekkäät piirteet. Syy miksi olen näin ihastunut Samuliin. On, että olen tuntenut, kuin hän huomaisi minut. Minua ei ole ennen kukaan toinen huomannut. Mutta tuntuu kun hän olisi joskus katsellut minua. Katsekontaktit joita pyrin aina luomaan hänet tavatessani, osoittaakseni kiinnostukseni. Lisäksi hän on niin kiltti aina sekä hauska (ainakin sivulta kuuneltuna). En kuulu samoihin piireihin, mutta haluisin. En ehkä ole niin vahva sosiaalliseti, mutta haluan todistaa kuinka vahva olen aatteessa.