R niin kuin ryssä, R niin kuin rakas

Luku 8 keskiviikko 1/2

Nousin aikaisin ylös. Puin päälleni vähän kevyemmät vaatteet, sillä pelolla tulisi muutenkin kuuma. Valkoinen hihaton sekä hieman resuinen paita sekä monivärinen ja- raidallinen hame, joka muistuttaa lähinnä kansallispukua, siinä on päivän asukokonaisuus. Sivelin vielä huulille punaa, poskiin ei tarvitse sillä ne tulisivat tänään muutenkin punaisiksi.
Aamiaispöytään mentyäni isä selitti minulle mitä pelolla pitäisi tänään tehdä. Heinäseivästen kanssa pitäisi tänään leikkiä. ''ottakaa kärry ja käykää hakemassa heinät Riihimäeltä, sitte työ männöötte vaa pelolle ja kasaatte heinät seipäisiin kuivumaan'' isä selosti. ''no se eihä miltään mahottomalta kuulosta'' totesin ''helppoa se on kuin heinän teko''. ''niitä heiniä on sitten suurimäärä, etsie ainakaa yksinäs saa kaikkee'' isä huomautti '' saa nähä onks tosta siun kaveristas miestä tähä hommaa, vai onko se ihan kutale''. ''saapi nähä'' totesin, en ruvennut puolustelemaan ryssää mitenkään. Nousin ylös pöydästä ja lähdin takaovesta ulos, päämääränä mennä potkimaan ryssä ylös.

Ehkä olen tällä kertaa hellävaraisempi, enkä heitä sitä kengällä, tai heitä vettä päälle niin kuin aluksi suunnittelin. Raotin ladon ovea, näin kuinka ryssä nukkui vielä sikeästi. Hän oli minun katsottuna selin. Aukaisin aitan oven kokonaan auki. ''herätys'' yritin herätellä (tällä kertaa ei huutamalla). Olen tottunut siihen, ettei ääntäni aina kuulla, joten ajattelin pelata varman päälle. Menin tökkimään sitä lähempää, jotta se heräisi. Hipaisin tätä käsivarteen herätelläkseni vielä.''ya yzhe prosnulsya!'' ryssä murahti yhtäkkiä ja nousi istualleen. ''elä ny äkkäyty'' ärähdin ryssälle takaisin hieman loukkautuneena '' saat olla pia omis seurois''. Lähdin ladosta yhtä nopeasti kuin olin tullutkin.

Tuvassa oltiin sitten niin kiusallisesti, että mieluimmin oltaisiin kävelty seinään, kun katsottu toista. Äiti oli tehnyt puuroa ison kattilallisen, joten sitä sitten syötiin tai yritettiin syödä. Tilanne oli kyllä niin räjähdysherkkä, että oli edettävä tahdikkaasti. Piinaavaan aamiaisen jälkeen menin ryssä mukanani navetalle. Siellä odotti vaaleanruskea, otsaltaan valkolaikkuinen ori. Hevonen pitäisi laittaa kuntoon ja kärrykin vielä asetella. Ja lyödään vetoa, että ryssä on tässäkin asiassa ihan ummikkona ja joudun yksin tämän laittamaan (ei sillä, että osaisin mitenkään hyvin).

''Tiiäksie mittää hevosista?'' kysyin häneltä. Se pyöräytti hartioita. Eli se joko ei ymmärtänyt hevosista tai ei ymmärtänyt koko lauseesta mitään. Otin esiin suitset ja näytin niitä ryssälle. Se näytti tajuavan jotain ja nyökkäsi. Vein suitset hevosen luo ja aloin laittamaan niitä paikolleen. Rupesin laittamaan turparemmiä kiinni, ryssä taas laittoi otsa- ja poskiremmiä paikoilleen. Tämähän sujui kun rasvattu. Annoin ryssän laittaa kuolaimet hevoselle, sillä en itse oikein hevosista piittaa. Seuraavaksi se helvetillinen osa, kärryjen laitto. Talutin hevosen ulos navetasta, niin on pikkuisen enemmän tilaa. Asetin länget ja luokin paikoilleen ryssän avustuksella. Käskin hänen kuljettamaan kärryt sitten tänne. Pienen väännön ja väärinkäsitysten jälkeen se osasi tuoda ne oikeat kärryt. Yhteisvoimin saatiin nekin laitettua. Mies piti kärryä paikoillaan, kun minä kiinnitin aisat. Pian oli molemmat puolet saatu, pienen erimielisyyden jälkeen. Mukamast aisat väärin solmittu, kävi ilmi, että ryssä tiesi vähän liiankin hyvin hevosista ja alkoi jo päteä asiaan.

Varmistettuamme kaiken maailman remmit ja valjaat olimme valmiina lähtemään. Kärry oli sen verran tilavat, että sinne mahtui paljon heinää, olihan kärryissä korkeuttakin. Käryissä oli edessä pieni istumapaikka, mutta hyvin siihen kaksi ihmistä mahtuu. Katsoin, että ryssä sai sen kinttunsa kanssa kavuttua käryille, istahdin viereen ja otin ojat. Vaikken edes tykkää hevosista, ei puhettakaan, että antaisin ryssälle ohjat käsiin. Niinpä lähdimme pihasta kuluneen vihreillä hevoskärryillä ja säälittävällä hevosella kohti Riihimäkien taloa.

Ohjasin hevosen kärryineen tielle ja suuntasin kylälle päin, Riihimäet asuu näet lähempänä kirkonkylää. Jouduin hieman jännittämään alamäessä, että tuleeko kärryt suoraan hevosen päälle, mutta kyllä se siitä hyvin meni. Nyt kun tuli mieleen, ei hevosellamme ole nimeä. On se sen verran uusi, ettei sille vakituista nimeä ole vielä annettu. Alkujaan sille jotain nimeä mietittiin, Marttiko se oli. Valitettavasti naapurimme on samanniminen. Naapuri veti herneen nenään, eikä hevosta sen koommin tulla kutsumaan Martiksi. Se on nyt vain hevonen, tai polle jos olen tylsällä tuulella. Ajoimme pölyistä maantietä pitkin kohti kirkonmäkeä. Ilmapiiri oli yllättävän leppoisa, ainakin hevosen osalta. Ympärillä oli edelleen paljon metsää, havuja, mäntyjä, kuusia ja kylälle päin mentäessä saattaisi tulla koivujakin vastaan. Taivaalla oli vain muutama säälittävä pilvi tai no pilven raato. Aika surullista. Aurinkokin sen sijaan tuntui lämpenevän koko ajan. Pian tien laidassa alkoi ilmestyä riukuaitaa, olimme siis lähellä kirkonmäkeä ja kylää.