R niin kuin ryssä, R niin kuin rakas

Luku 5 sunnuntai

Heräsin aikaisin tai ainakin luulen niin. Ei minulla ole kelloa. Kokeilin kävellä aluksi ilman keppejä. Kävelyni oli... yhtä surkeaa ja epätoivoista kun eilen, sekä horjahteli kokoajan. Pääasia oli kuitenkin, ettei haava olisi enää riesana. Katsoin ulos, aurinko oli juuri nousemassa ja taivas oli vaaleanpunainen. Astuin ulos ladosta, ilma oli kostea sekä viileä. Yöllä lienee satanut. Käväisin huussissa, jonka jälkeen suuntasin kohti torppaa. Tullessani tupaan yllätyin, kun se narttu ei ollut vielä ylhäällä kiusaamassa minua. Talon isäntä istui pöydän ääressä, minua edelleen selin päin. Emäntäkin oli jalkeilla, kaatoi juuri pannusta juomaa miehen kuppiin. Istuuduin vastapäätä tytön isää. Hän sanoi minulle jotain suomeksi, varmaan toivotti hyvät huomenet tai sitten uhkasi häätää minut pois. En tiedä, synkkä äänensävy on molemmissa sekä ääretön hitaus. Nyökkäsin vastaukseksi. Sitten mies kysyi jotain muuta. En kuitenkaan ehtinyt reagoida mitenkään, sillä nenäni eteen oli jo tungettu iso kuppi kahvia. Hymyilin hieman vaivaantuneena ja tuijotin kuppia. En mitenkään pystynyt karkaamaan tilanteesta. Minun oli pakko juoda koko kuppi, tajuavat muuten, etten ole suomalainen.

Voin sanoa, että niin köyhissä oloissa mistä minä tulen, ei tiedetä edes koko kahvista. Meillä päin päivä aloitettiin ja lopetettiin vodkalla. Minä en ole siis mikään kahvin ystävä. Otin kupin käteeni ja luonnollisesti aloin juoda sitä... Ja HYI hitto oli pahaa. Miten kukaan juo sitä vapaaehtoisesti. Se oli niin väkevää, ettei sitä saanut kurkusta alas, muuta kuin pakolla. Kahvi sai suun vääntymään ihan mutrulle. Samaan aikaan kun yritin selviytyä kahvin juonnista, se kiusankappale päätti ilmaantua, heräsi juuri varmaan. Hän raahautui sisemmäs tupaan. Tyttö yllättyi ensin minun läsnäolosta, säikähti oikein, mutta alkoi yhtäkkiä pidätellä hymyä. Hirveästi sitä naurattikin. No höh. Uskalsi vieläpä nauraa minun kahvin juonnilleni.

Nousin ylös ja puin päälleni. Yllätykseksi se ryssä oli jo ylhäällä, istui perkele pöydässä ja hörppi kahvia. Mutta se sen kahvinjuonti ei kyllä näyttänyt sujuneen hyvin. Sillä oli niin hapanilme, ettei voinut kun pidättää naurua, suukin oli aivan mutrulla. Varmasti eka kerta, kun maistaa kahvia. Eihän ne siellä Neuvostoliitossa muuta juokkaan ku vodkaa. Olen edelleen sotajalalla hänen kanssa, mutta ryssä vetämässä kahvia, oli kyllä päivän hauskin näky.

''miun pittää lähtee ny kirkkoon'' äiti katsoi kelloa ja totesi. ''miullakin ois asjaa kylälle'' isä kertoi '' piti hakea Myllyperältä heiniä''. ''no jos aiot lähtee, nii joutui ny'' äiti hoputti ''Herranhuoneelta ei sovi myöhästyä''. Isä nousi pöydästä ja äiti kietoi huivia päähän. Sitten he lähtivät ja jättivät minut taas yksin tuon ryssän kanssa. Tosin minä en kyllä kirkkoon mene! Voi hitto kun pitää olla sunnuntai, pyhä päivä. Voi pyhä sylvi

Rupesin miettimään mille alan tuon ryssän kanssa. Sitten sain ajatuksen, joka tuntui silloin hyvältä idealta, mutta paljastui myöhemmin todella surkeaksi. Ajattelin, että silittämisen osaa nyt kuka vaan, minäkin silitin jo viiden vuoden iässä. Asia ei kuitenkaan ollut niin yksinkertainen. Unohdin tyystin etteivät miehet osaa silittää, saatika sitten ryssät. Heti kun silmä vältti, se venäläinen onnistui polttamaan Helkan mekkoon ison mustan reiän. ''Mite helvetis sie onnistut täsä'' toruin ryssää. Olisin todella isossa pulassa. Nähdessään Helka nirhaa minut päästyään Aittosilta lomalle. Ryssä murisi minulle takaisin jotain venäjäksi. Päätin vaatteittemme parhaaksi silittää loput itse. Ryssän käskytin hakemaan perunoita, se toi kinkkaamalla vettä. ''perunoita mie sanoin'' minä moitin ja yritin näyttää sormillani peruna pyöreää muotoa. Se lähti ulos, muttei selvästikään tajunnut. Se ryssä palasi tovin päästä. Olin jo siihen mennessä saanut kaikki vaatteet silitettyä. Ryssällä oli kädessään nauriita, punajuuria, sipuleita, retiisejä ja porkkanoita eli kaikkea muuta kuin perunoita. Miten se on edes saanut pyöreämuotoisesta porkkanan. Aloin olla jo epätoivoinen. Miksei se perkele, voisi kuunnella enemmän, oisi tämä yhteiselo paljon helpompaa