R niin kuin ryssä, R niin kuin rakas

Alku

Karjala 1938

Kannaksen kauniita ikihonkia avatui silmänkantamattomiin. Tälläisessä Muolaan umpimetsässä virtasi jyrkkäreunaisessa rotkossa kapea joki. Se oli kaunis, muttei mitenkään erityinen. Joella ei ollut muuta virkaa kuin tulla Muolaanjärvestä ja aikanaan lopulta laskea Äyräpäähän, niin vaatimaton tehtävä sillä oli. Joen korkealla rannalla, jyrkänteen reunalla seisoi nuori nainen. Hän katseli alas reunalta, kuinka joki kulki raivopäisen kosken lailla. Ei kaikkina päivinä joki riehunut, yleensä se oli tyyni ja rauhallinen. Tänään kuitenkin koski kuohui. Nainen otti pari askelta taaksepäin jyrkänteen reunalta. Hän tuijotti vielä hetken tätä maisemaa, rotkon jyrkkiä kallioseinämiä, jotka kesyttivät parhaillaan niin raivoisasti kulkevaa jokea. Hän sai tarpeeksensa maisemasta. Nainen käänsi päänsä itsepäisesti ja otti suunnan takaisin kohti metsää, kääntäen viimein selän tälle kauniille maisemalle.

Hän kulki tuttua metsäpolkua, joka johti takaisin hänen kotikyläänsä. Sieltä hän oli lähtenyt ja tullut tänne, päästäkseen hetkeksi kauemmas. Metsä oli tyypillinen karjalainen sekametsä. Maa oli suurilta osin peittynyt sammaleella ja kiviä oli maastossa hajanaisesti. Polun varrella kasvoi kaiken kokoisia pensaita sekä marjoja. Ja tyypilliseen tapaan puulajeista yleisimmät olivat mänty, kuusi ja koivu. Kotimatkallaan hän sai huomata kuitenkin jotain karjalaiseen metsään sopimatonta. Mäntyä vasten oli jätetty kivääri. Se oli samanmallinen kuin suojeluskunnissa, pulttilukkoinen ja miltei samankokoinen. Jonkin kuitenkin kertoi, ettei kyseessä ole mitään tavanomaista. Kiväärin tukkiin oli kaiverrettu tähti. Tyttöä ihmetytti ja hieman epäilytti tilanne, joka poikkesi niin suuresti tavallisesta. Hän otti kiväärin käteen, tarkastellakseen lähemmin asetta. Yhtäkkiä jonkin sai hänen sydämensä hyppäävän kurkkuun. Hän kuuli takaansa jonkun huudahtavan. Jonkun miehen ja jonkun jonka puheesta ei ottanut selvää. Tyttö kääntyi vaistomäisesti ja sai järkytyksekseen huomata...

''Ryssä!!!''

Nuori karjalaistyttö tuijotti miestä. Tumman ruskeat hiukset näkyivät sotilaslakin alta. Uhkaavat, siniset silmät ja kasvoilla oli jyrkät venäläiset piirteet. Päällä oli edustettuna koko puna-armeija alla olevaa uniformua ja harteilla roikkuvaa päällystakkia myöten. Tähtiä oli ympäri uniformua, kauluslaatoissa sekä visiirilakissa olevassa kokardissa. Vyössä komeili sirppi ja vasara, lisäksi vyöstä lähti komentoremmi. Arvokas kommunismin punainen erottui arkisen vihreästä uniformusta, selvästikin aatteen puolesta. Ei epäilystäkään, mies oli neuvostoliittolainen ja tulossa häntä kohti.

''stoi!!'' ''mgh tsuhna''

Punaupseeri katsoi etäämällä olevaa nuorta naista. Hiukset olivat vaaleat, mutta silmät olivat tumman mustat. Hänen kasvonsa olivat pehmeät. Poskilla oli punaa ja huulet maalattu tummemman punaisella. Hänen vaatetuksensa koostui kahdesta väristä. Sinisesta ja valkoisesta. Naisella tai pikemmin tyttöllä oli päällään sinivalkoraidallinen kauluspaita sekä tumman sininen hame. Hameen päällä oli valkea esiliina ja päähän oli kiedottu samanvärinen huivi. Nuoren luutnantin mielestä tyttö muistutti pahaenteisesti suomenlippua, hän olisi käynyt rajapylväästä hyvinkin. Mies ajatteli, että tyttö olisi ollut kaunis, ellei hänellä olisi niin vihaavaa ilmettä kasvoilla tai hänen kivääriä kädessä. Hän lähti kävelemään tyttöä kohti, uhkaava ja kylmä ilme kasvoillaan. Vaikka suomalaisnainen ottikin kiväärin hyökkäysasentoon, oli luutnantti varma siitä, ettei hento karjalasineito voisi hänelle vahinkoa tuottaa.

''Pam''