R niin kuin ryssä, R niin kuin rakas

Luku 8 keskiviikko 2/2

Jatkoimme matkaa muina miehinä kotia asti. Pihalla savusi kovasti, näköjään isä on ruvennut lämmittää savusaunaa. Oikeastaan koko piha oli savun peitossa. Ryssä katsoi oudolla silmällä savua ja mietti varmaan palaako jossain. Ei se varmaan savusaunaa tunnista, vaikka eikö Venäjällä ole saunoja myös, tai ainakin rajan lähellä asuvilla ''naapurin ryssillä'' on, ellei Stalin ole passittanut saunatkin Siperiaan.

Aukaisin oven ja astuin sisälle tupaan. Äiti oli laittamassa ruokaa. Ilmassa tuoksui leipä ja uunista tullut karjalanpaisti. Ei onneksi enää keittoa. Kyllästyin itsekin siihen, vaikka itse sen teinkin. ''Saavuitte justiinsa ruualle, mut misä Juhani o ?'' Äiti tenttasi '' senhän piti tulloo työl avuksi sinne pellol''. ''vai onko se ny niin reipas taas, ettei ruokaa malta tulloo syömää'' Äiti arveli. Juhani näet on yleensä kunnon työmies ja tehnyt työnsä ronskilla kädellä. ''taitaa se heila viivyttää, ko ei ruokaa malta syyä'' teki mieli sanoa. Olisin lisännyt vielä ''eikä töitäkään malttanut tehdä'' mutten pilaa ihannekuvaa Juhanista. Hän kun nyt näkee nykyään vaaleanpunaista kaikkialla.
''usook sie , ettei tuo siun isäukkos osaa olla tekemättä mitään'' äiti valitti ''piti selkäänsä varoo ja ny on konttaamassa tuol savusaunan kimpus'' . ''ja et silviisii'' totesin. '' ukol pittää olla aina tekemistä'' äiti kertoi ''mutta on se parempi ko jottai tekkee, ko ei mittään''. ''jos miäs o eteenkehtanen, nii ulos heti'' äiti jatkoi '' suomalainen teköö työnsä napakasti ja kunnol, vaikkei onni olis ain myötä''. totesin äidin mukana, sillä lauseesta oli tullut yllättävän tuttu.
''Laita Vieno astiat pöytää'' äiti komensi ja teinpä niin käskettyä.

Laitoin posliiniset astiat sekä ruokailu välineet pöydälle. Pian ruokakin oli pöydässä. Isäkin ilmestyi tupaan, haisten kovasti savulle. Tupaan tuulahti selvä savun haju.
''ny on eka pesällinen melkein poltettu'' isä totesi. ''Ja kyl palaa nii kovaa pesä, et kunnon löylyt tulloo'' hän kertoi tyytyväisenä. Äiti kyllä pilasi ilon nopeasti ''koko piha on täynnä savua, mitähä naapur aattelee''. ''Priitta, siitä tulloo savua, koska pesä käy kuumana ja ko pesä käy kuumana sauna lämpenee'' isä selitti kärsimättömän oloisena ''ja naapur ymmärtää, sen verran tolkkua pitää olla''. Tiukka linja, suomalaisen miehen saunaa ei arvostella tai haukuta. Sauna on pyhä paikka.

Karjalan paisti höyrysi lautasella nokkani edessä. Isä otti ruokaan parhaillaan viimeisenä. Äiti aloitti ruokarukouksen ja me kolme muuta aloimme syömään, koska Isä ei uskosta mitenkään välitä, erosikin silloin sisällissodan aikoihin kirkosta. Minun ei tarvitse, kun isänkään ei tarvitse ja ryssä on kommari eikä välitä mistään.
Söin paistia reippaasti, maistuuhan se, kun Karjalassa ollaan. ''aamen!'' äiti lopetti rukouksen ja kysyi ''Olisikohan sitä Juhania pitänyt uottaa?''. ''ei se sieltä tuu'' sanoin vähän turhankin nopeaa ja tietäväisesti, mutta totesin nopeasti perään '' tai nii mie aattelisin''. Vanhemmat eivät saa tietää, että kävin nuuskimassa Hirvosten nurkilla, ja vieläpä tuollaisen bolshen kanssa. Siinähän menisi minultakin uskottavuus. Ei! Olen kunnollinen ja siveellinen nainen, ja sen muut saavat nähdä. ''voe poikaa ko lempi vie'' isä totesi ''männöö aika likkojen perässä juoskenteluun''. ''mut eikös pojalla ollu jotai suojeluskunta asiaa myös''äiti kysyi ''eikö niin Vieno'' hän tarkensi kysymyksen minulle. ''IKL-kokousta sen tuuri pitää huomispäin'' kerroin. ''ookko sie vissiii ettei se sitä jääny työstää?'' äiti kyseli toiveikkaana siitä, että Juhanilla olisi parempaa tekemistä kun juosta Annukan perässä.
''ei sitä tiijä'' valehtelin. Ainut mitä Juhani työstää, on suhdetta Annukkaan (veti ryökäle Hevosenkin mukaansa). Mutta en minä yö uniani sen takia menetä, tehköön miten parhaaksi näkee. ''mites sen pellon laita'' isä kysyi tiedustellakseen tilannetta ja saadakseen puheen toisaalle.
''Lähelle neljä seivästä täytee'' kerroin. ''aa'' isä totesi harmistuneena, kun itse mennyt, olisi näet saanut jotain aikaiseksi.
''ja kuule siun ikäiseni myö tehtii lähelle sata seivästä päivässä'' kuului laulu entisajoista. Ajattelin, että säälittävä likka ja jalkavammainen neukki, en odottaisi suuria. Kaiken lisäksi Juhani ei edes tehnyt mitään. ''kylhä ny Juhanin ois ainaki kymmenen pitänyt seivästää'' äiti sanoi. Keksin vihdoin jotain puolustuksekseni. ''myöl ei ollu riittävästi heinähankoi, Juhani mäni hakee viel yht Hirvosilta'' kerroin ylpeänä, syyn löydettyä.
''no jo on ny markkinat ja huomen toripäivä'' äiti kimmastui ''tuolviisii työ ootte siel pellol viel huomennakin''. ''häh, myö vai Juhani'' kysyin luoden pienen katsekontaktin ryssään. ''ei se tälviisii voi männöö'' äiti jatkoi voivottelua. ''mitä?!''närkästyin. ''et sen siliän tien ko Juhani lähtee työ jäätte seisoo tumput suorina'' äiti kihisi. ''ai myö vai?!''. ''jos työ hangot unneutatte, oma vika. sitte vaikka käsin laitetaan ne heinät loppuun'' hän torui tiukasti ''ei se muuten lutviudu, ko tekemäl''. Olin kuin tukilla lyöty. Äiti ehti syyttää minuutin aikana kaikesta ja laittaa vielä Juhanin syyt meitin niskoille, ennen kuin ehdin sanoa puolustukseksi mitään. Enkä taida yrittääkään, vaikka näreissäni olen. Katsoin vain kysyvästi ryssää, joka näytti yhtä kysymysmerkiltä kuin minä.