Big Bad Wolf

13.luku

" Sam, mitä hittoa." Kysyn uudestaan pojalta, joka vain tuijottaa minua vihaisesti kulmahampaat vilkkuen. Hetkonen, kulmahampaat? Ei ihmissusien hampaat olleet tuollaisia.
"Missä Alex on?" Sam murisee silmät kiiluen.
"Mikä sinua vaivaa?" Astun taaksepäin, sivuuttaen hänen kysymyksen kokonaan. Pelko kouraisee vatsaani ja saa sydämeni tykyttämään niin kovaa, että myös Sam varmasti kuulee sen.
"MINÄ KYSYIN ENSIN!" Samin huuto tärisyttää melkein taloakin. Siristän silmiäni hänen käytökselle ja päätän olla vastaamatta. Yritän sivuuttaa pelkoni ja hengitän syvään. Tuijotan Samia ilmeettömänä. Tulisipa Alex pian kotiin.
Sam huokaisee ja pistää kulmahampaansa piiloon, tajutessaan etten aio vastata. "Olen vampyyri", Sam sanoo hiljaa. "Ja ihmissusi."
Tuijotan Samia pitkään sanojen hiipiessä tajuntaani. Vampyyri JA ihmissusi?? Miten ihmeessä se on mahdollista? No toisaalta ei ihmissusia, vampyyreitä, demoneita tai mitään tuollaisia yliluonnollisia pitäisi olla olemassa, joten ei tämä nyt niiiin ihmeellistä ole. Mutta silti, tämän on pakko olla untani, tai ehkä kipulääkkeeni saavat minut hourailemaan. Nipistän kättäni, mutta pettymykseksi huomaan olevani vieläkin eteisessä ihmissusivampyyrin kanssa.
Sam tuijottaa minua mietteliäänä, selvästi rauhoittuneempana. Vaihdan painoa jalalta toiselle ja voihkaisen kivusta. "Haavasi vuotaa", Sam toteaa ja hänen kulmahampaansa tulevat esiin. Mulkaisen häntä ja ääneni kiristyy. "Pistä ne helvetin hampaat piiloon vähän äkkiä."
Sam piilottaa hampaansa nopeasti ja hymyilee pahoittelevasti. "Anteeksi, ne tulevat vaistomaisesti, jos haistan verta. Voisitko kutsua minut sisälle, niin voin auttaa haavasi putsaamisessa?" Hän vilkuilee jalkaani.
Jep, hyvä yritys. Ihannoin antaisin vampyyrille vapaan pääsyn poikaystäväni taloon. Tuskin tuo muutenkaan pystyisi hillitä itseään, jotta voisi putsata haavani.
"En aio", sanon ja pamautan oven kiinni. Lyhistyn lattialle, kivun sykkiessä jalassani. Missä Alex viipyy?

Alexin nk:
Monen, monen tunnin jälkeen saan vihdoin lähdettyä kotiin, Auroran luokse. Pelkkä hänen ajattelu saa hymyn huulilleni. Haluan nyt vain käpertyä hänen viereen sängylle, tämän kaiken hässäkän jälkeen. Edes hetkeksi.
Toivottavasti Auroralla on mennyt kaikki hyvin sillä aikaa kun olen ollut poissa.
Avaan oven ja astuessani sisälle, silmäni kiinnittyvät lattialla makaavaan Auroraan. Henkäisen järkytyksestä ja lysähdän polvilleni hänen viereen. Otan hänen olkapäistään kiinni ja ravistan pienesti. "Aurora? Herää!" Huudan, paniikin vallatessa minut. Eikai hän ole kuollut?
Onnekseni paniikkini ei kestä kauaa sillä Aurora avaa uniset silmänsä. Hän haukottelee ja katselee ympäriinsä, kunnes hänen silmänsä kiinnittyvät minuun. Pieni hymy kiipeää hänen huulilleen kun hän katselee minua. "Alex, minä taisin nukahtaa", Aurora sanoo ja yrittää nousta, mutta kipu välähtää hänen silmissään ja Aurora vajoaa takaisin lattialle. Pujotan käteni hänen alleen ja nostan hänet syliini. Hän on kevyt, liian kevyt.
"Haavani vuotaa", Aurora huokaisee rintakehääni vasten. Katson huolestuneena hänen jalkaansa ja tosiaankin, farkut olivat värjäytyneet haavan kohdalta punaiseksi.
Mitä hän on tehnyt, että haava on avautunut?
Lasken Auroran sängylle ja haen haavanpaikkausvälineet. Kun saavun takaisin makuuhuoneeseen Aurora on jo ottanut housut pois ja yrittää irroittaa laastaria. "Anna kun minä", kyykistyen sängyn viereen ja siirrän hänen sormet pois haavasta.
Alan irrottamaan laastaria hitaasti, ettei se repisi Auroran ihoa. "Miten sinä päädyit eteiseen?"
Aurora huokaisee . "Sam tuli etsimään sinua."
Jäykistyn ja käteni pysähtyy. "Mitä?"
"Olin menossa vessaan ja kuulin kuinka joku hakkasi ovea. Kun menin avaamaan, niin siellä oli Sam, ja hän -"
"Oliko hän kunnossa?" Keskeytän. Auroran ilme muuttuu surulliseksi. "Hän oli muuttunut..."
"Muuttunut miten?" alan jo hermostumaan. Miksi Auroran ilme oli tuollainen? "Aurora kerro!" ääneni kohoaa.
"Alex, hän on vampyyri." Sanat ovat surua ja huolta täynnä.
Väri katoaa kasvoiltani käsitellessäni Auroran sanoja. Sam on vampyyri. Vampyyri. En halua uskoa tätä. Samhän oli jo ihmissusi, ei hän voi olla enää vampyyri. Mitä hänelle tapahtui, kun olin kadoksissa. Tämä on minun syytäni. Jos en olisi ollut poissa, mitään tälläistä ei olisi tapahtunut.
"Helvetti!" Pamautan nyrkkini seinään. Aurora hätkähtää vierelläni ja yrittää ottaa kädestäni kiinni. "Alex -"
Pamautan käteni uudestaan seinään. "Tämä on minun vikani. On minun vikani, että läheisilläni on mennyt huonosti. On minun vikani, että Sam on vampyyri ja se, että sinua ammuttiin -" sanon ja tajuan, että Auroran haava vuottaa vieläkin. Alan äkkiä putsaamaan sitä. Kyyneleet kipuavat silmiini. Miten huono ihminen minä voinkaan olla? Kaikilla olisi helpompaa ilman minua.
"Alex, ei mitään hätää." Aurora pyyhkii kyyneleen poskeltani. "Mikään näistä ei ole sinun vikasi. Käydään huomenna Samin luona ja selvitetään tämä asia, jooko?"
Aurora osaa sanoa aina ne sanat, mitkä saavat minut rauhoittumaan. "Minä rakastan sinua", sanon ja suutelen Auroraa otsaan. "Minäkin sinua."

Maxin nk:

Hakkasi seinää rystyset verillä. Olin siteiden ja laastareiden peitossa, ja pelkkä käden nostaminenkin teki kipeää. Mutta minun täytyi purkaa vihani johonkin, ja seinän hakkaaminen oli ainoa hyvä keino minkä keksin.
Minun suunnitelmani oli mennyt pilalle. Suunnitelma, jota olin miettynyt kuukausia. Yötä päivää. Mutta silti se ei ollut toiminut. Tämä oli turhauttavaa. Se helvetin tyttö oli pilannut kostoni. Olin selvästi aliarvioinut hänet ja hänen rakkautensa sitä susihukkaa kohtaan.
Ja ne demonit. Nekin olivat pettäneet minut.
Raivo valtasi taas mieleni ja löin seinää. "HELVETTI!" huusin kivusta ja vihasta.
"Isäntä, oletko kunnossa?" Demoni avasi oven ja tuijotti minua. Käänsin pääni ja mulkoilin tuota otusta. Helvetin mielistelevät haisevat otukset. Tekisi mieli ampua noista jokainen, sillä ne eivät osanneet pitää yhtä sutta aisoissa. Mutta valitettavasti tarvitsen vielä noita.
"Milloin olikaan seuraava superkuu?"
"Kahden viikon päästä, isäntä"
Näytän kädelläni poistumismerkin ja demoni lähtee pois.
Huokaan. Enää kaksi viikkoa aikaa keksiä uusi suunnitelma. Parempi suunnitelma. Ja tämä ei voinut epäonnistua, koska minulla oli enää yksi mahdollisuus.
Kahden viikon päästä oli superkuu. Silloin sudet merkitsivät mahdolliset sielunkumppaninsa.
Silloin Alex merkitsisi Auroran ja heidän sielunsa liittyisivät yhteen.
Mutta minun täytyy keretä heidän väliin ja erottaa heidät, tuhota heidät.
Tällä kertaa minä aion onnistua.
Voin jo melkein tuntea kuinka lähellä kostoni on.
"Demoni!" Kutsun.
Demoni juoksee paikalle. "Niin isäntä?"
"Kutsu meidän vampyyri tänne, meillä on suunnittelemista."

Mitäs piditte uudesta luvusta?😘
Mitä luulette, että ehtiikö Max erottamaan Auroran ja Alexin ennen superkuuta?
Entä miten Samista on tullut vampyyri?

Sitten päivän kysymys:
Mikä on teijän lempi kesäherkku?
Mun on ehdottomasti Classicin kerrossuklaajäätelö 😋🍫