Big Bad Wolf

1. luku

"Olethan lukenut tuhkimon, sen tarinan missä kaunis tyttö löytää prinssin ja hyvä voittaa pahan? Mutta niinhän tarinoiden kuuluu mennä,vai mitä? Ehkä, mutta tämä tarina on erilainen. Tämä on tarina sydäntä särkevästä rakkaudesta."

Auroran nk:
Putosin.
Vaivuin alas.
Ja yhtäkkiä osuin veteen.
Räpiköin ja yritin nousta pintaan, mutta turhaan.
Tunsin kuinka vesi täytti suuni, valtasi keuhkoni.
Hukuin

Havahduin hereille. Huh, se oli vain unta. Samassa aloin yskiä vettä. Vettä! Ja yhtä nopeasti kuin se oli alkanut se loppui.
"Perhana!" Huudahdin. Olin luullut unien jo loppuneen. Niitä ei ollut tullut moneen vuoteen. Unissani seikkailu usein poika, kenen naamaa en koskaa ollut nähnyt. Hänellä oli ruskeat hiukset ja ruskeat silmät, niin täydelliset. Olimme aina kalliolla ja yhden kerran hän tönäisi minut kallion kielekkeeltä alas. Oudointa oli, että välillä toin unieni mukana jotain, tänään vettä.

Katsoin kelloa, se oli melkein kahdeksan aamulla. Huokaisin, tänään alkaisi ensimmäinen koulupäivä uudessa koulussa. Vaihdoin usein koulua äidin työpaikan vuoksi, sillä hän teki toimittajan työtä ja hänelle oli tarjottu ylennystä täältä Helsingistä. Joten muutimme tänne. Se ei haitannut, sillä en pitänyt vanhasta koulusta. Minulla ei ollut kavereita, joten en kaipaisi vanhaan kotipaikkaani. Halusin aloittaa puhtaalta pöydältä uudessa koulussa, missä kukaan ei tuntisi minua.

Nousin sängystä vaivalloisesti. Onneksi olin eilen illalla laittanut koululaukun valmiiksi ja valinnut vaatteet. Joten puin vaatteet nopeasti päälle ja sutaisin vähän meikkiä naamaan. Halusin näyttää edustavalta ensimmäisenä koulupäivänä. Nappasin laukun ja juoksin keittiöön syömään. Äiti oli jättänyt lapun, jossa kertoi olevansa vasta myöhään illalla kotona. Sainpahan ainakin olla yksin eikä tarvinnut kertoilla ensimmäisestä koulupäivöstä.
Kellon tullessa puoli yhdeksän lähdin koululle.

Kun saavuin koulun pihalle järkytyin. Koulu oli varmasti ainakin kolme tai jopa neljä kertaa niin iso kuin edellinen kouluni. Miten ihmeessä löytäisisn perille? Samassa kuin joku olisi lukenut ajatukseni takaani kuului:

" Tarvitsetko apua? Voin näyttää missä kanslia on."
Käännähdin äkkiä ja katsoin kenelle ääni kuului. Edessäni seisoi älyttömän komea poika, hänellä oli vaaleat hiukset jotka oli leikattu ananas tyylillä ja hän oli pukeutunut vaalean siniseen huppariin mikä korosti hänen silmien väriä. Henkäisin ehkä jopa liian äänekkäästi sillä hänen suunsa kääntyi virnistykseen.
"Tiedän että olen komea muttei sentään noin kovaa tarvitse henkäistä" upea poika tokaisi virnistellen. Punastuin ja aloin änkyttämään:
" E en minä ku ku kun säikähdin vain."
"Eli tarvitsetko apua?" poika sanoi huvittuneesti. Nyökkäsin vieläkin punastellen. Poika lähti johdattamaan minut kanslialle. Koko matkan katsoin pojan lihaksia. Vau hän varmaan treenaa usein.
"Mun nimi on Max." poika, eli Max tokaisi.
"Mä olen Aurora." vastasin ja yritin hymyillä.
"Aurora? Ai onko se siitä prinsessa ruususesta?" Max naurahti ja kääntyi katsomaan minua.
"Mm, se on äitini lempi satu. Ja hänen mielestään näytin Auroralta vauvana." mutisin. Wow Aurora, et voisi kuullostaa yhtään enempää innostineelta puhuessasi herra Max upeudelle, ajattelin sarkastisesti.
"Entä sinä? Tykkäätkö sinä siitä sadusta?" Max kysyi ja katsoi minua. Oikeastaan tuijotti, ihankuin hän yrittäisi lukea ajatuksiani.
"En. Vihaan prinsessa ruususta." naurahdin.
"Mitä vikaa siinä on? Se on kaunis satu, ja se päättyy onnellisesti. Sitä paitsi Auroran ja prinssin rakkaus oli kaunista." Max katsoi minua oudoksuen.  Naurahdin sarkastisesti:
"Juuri sen takia en pidä siitä."  Olin jatkamassa selitystäni, mutta samassa eteemme juoksi pirteä tyttö.
"Maaax! " tyttö huudahti ja halasi Maxia. Samassa hän huomasi minut. Hän katsoi Maxia ja minua ja taas Maxia kysyvästi. Sitten Max tajusi mitä tyttö yritti kysyä.
"Sandra tässä on Aurora, Aurora tässä on Sandra." Max sanoi ja osoitti nimemme kohdalla meitä. Sandra hymyili.
"Oletteko te tulossa tänään Emilyn bileisiin?" hän kysyi ja katsoi meitä kumpaakin.
"Emilyn?" kysyin hämilläni.
"Max etkö ole kertonu minusta mitään vielä?" ääni takanamme puhui. Kännyimme katsomaan puhujaa. Puhujaksi paljastui mallin mitoissa oleva vaalea kaunotar.
"Emily kulta tutustuin vasta Auroraan" Max sanoi ja suuteli Emilyä. Vau tietenkin Max oli varattu. Ja vieläpä noin kauniille.
"No oletko tulossa." Sandra kysyi yrittäen saada katseeni irti suutelevasta parista, hän hymyili ymmärtävästi.
"Joo voinhan mä." tokaisin ja hymyili parasta tekohymyäni.
"Mahtavaa! Nähään kuudelta! Mä voin hakea sut vaikka." Sandra sanoi ilosta hyppien. Annoin hänelle numeroni ja käännyin katsomaan Maxia, mutta he olivat häipyneet.
"Mä näytän sulle sen kanslian, ku Max näyttää häipyneen." Sandra naurahti. Nyökkäsin ja lähdin seuraamaan häntä.

Kun vihdoin ja viimein pääsin kanslian ovelle minua vastassa oli vihainen kanslisti.
"Mikäs neidillä kesti? Olemme odottaneet sinua jo tovin." Nainen murahti.
"Tuli mutkia matkaan." mutisin ja pidin katseeni maassa.
"Anna olla viimeinen kerta." nainen sanoi katsoen vieläkin vihaisesti. Kävelin hänen perässä sisälle kansliaan. Hän antoi minulle lukujärjestyksen ja kaapin koodin.
"Noniin hopi hopi meneppäs tunnille." kanslisti sanoi jo hiemän leppyneenä. Nyökkäsin ja lähdin ripein askelin ensimmäistä tuntia kohti. Vessan kohdalla yhtäkkiä ovi aukesi ja ulos säntäsi poika. Hän törmäsi minuun. Kaaduimme molemmat maahan.
"Vittu." poika ärähti ja nousi päältäni.
"Voisitko vähän katsoa eteesi." hän jatkoi ja käänsi katseensa minuun. Samassa jähmetyimme. Tunsin kuinka sydämeni lakkasi lyömästä ja minua alkoi heikotuttaa. Edessäni seisoi unieni poika.

"Joten tässä olisi nyt tämä ensimmäinen luku. Mitä piditte? Millaisia lukuja haluatte jatkossa?"