8.luku

1.7K 131 12
                                    

Auroran nk:
Tunsin pehmeät huulet omillani. Aluksi ne liikkuivat hitaasti, odottaen. Ne tunnustelivat huuliani. Mutta pian ne muuttuivat kovemmiksi, intohimoisemmiksi. Aivankuin hän tuntisi suruni ja kaipaukseni, sillä hänen kätensä siirtyi lanteilleni. Siirryin Maxin syliin irrottautumatta suudelmasta. Silitin hänen hiuksiaan ja vetäisin pienesti. Hän voihkaisi. Olin kaivannut toisen ihmisen läheisyyttä liian pitkään. Suutelin hänen pehmeitä, makeita huuliaan. Maxin huulet alkoivat liikkua alaspäin leualta kaulalle. Siirsin käteni hänen leualleen ja aloin sivellä sitä Pian kuitenkin hänen huulensa liikkuivat takaisin huulilleni. Maxin kädet alkoivat liikkua lanteiltani ylöspäin paidan alle. Ne sivelivät kylkiäni ja koskettivat rintaliivien reunaa. Sitten se tunne tuli. Tuntui kuin tämä ei olisi oikein, kuin hän koskettaisi jotain mikä ei ollut hänen. En tuntenut Maxin kanssa säkenöitä, en ilotulituksia niinkuin Alexin kanssa.
"Lopeta." sana karkasi huuliltani ja heti sanottuani sen hän lopetti ja vetäytyi irti minusta katsoen minua kummasti.
"Minä- tai ehkä me etenemme liian nopeasti ja sinä olet humalassa" naurahdin pienesti ja toivoin ettei hän suutu. Mutta Max vain naurahti ja hänen silmiinsä tuli ymmärrystä.
"Anteeksi, minä en olisi saanut tehdä tuota. Mutta olen vain halunnut tehdä tuon siitä asti kun näimme ensimmäisen kerran." hän sanoi ujosti.

"Minä-tuota.." aloitin sanomaan mutta Max keskeytti minut sanomalla:

"Älä sano mitään. Mennään alakertaan."

"E-en haluaisi mennä muiden luo, joten voitko viedä minut kotiin mielummin?" katsoin häntä anovasti.

"Tietenkin!" Max sanoi ja nousi. Hän ojensi kätensä ja tartuin siihen. Lähdin kulkemaan Maxin perässä alakertaan muiden ohi. Näin Emilyn mulkoilevan minua ja Sandran istuvan jonkun tuntemattoman pojan sylissä. Naurahdin. Saavuimme Maxin autolle ja istuin pelkääjän paikalle.

"Sinä sanoit aijemmin että olit Alexin kanssa läheisiä,mutta en ole koskaan nähnyt sinua hänen kanssaan. Tai edes puhunut hänelle." sanoin yhtäkkiä.

"Minä tuota tarkoitin,että olin aijemmin hänen kanssaan läheinen." hän sanoi hiljaa.

"Mitä tapahtui?" kysyin ihmeissäni.

"Hän täytti viisitoista ja yhtäkkiä hän ei enää puhunut minulle. Hänellä oli liittynyt koulun pahoihin poikiin. Kaikki tytöt kuolasivat hänen peräänsä. Hän oli kuin ihmismagneetti.. kysyin häneltä monesti miksei hän ollut enää kanssani, mutta hän sanoi etten tulisi ymmärtämään. Että tulisin katsomaan häntä inhoten." Max sanoi ja tuijotti rattiaan tiukasti.

maxin nk:

Se päivä alkoi normaalisti, samallailla kuten aina muutkin päivät. Heräsin normaalisti seitsemältä herätyskelloon, söin, puin ja lähdin kouluun. Ei mitään erikoista, vai mitä? Menin bussilla kouluun ja jäin odottamaan Alexia koulun pysäkille, kuten olimme sopineet. Pyörittelin käsissäni lahjaa Alexille, sillä hän oli eilen täyttänyt 15 vuotta, mutta en ollut eilen koulussa antamassa lahjaa, joten päätin antaa sen tänään. Olin ostanut Alexille kellon, sillä hän oli hävittänyt vanhansa. Vilkaisin omaa rannekelloani. Alex oli myöhässä. Hän ei ollut koskaan myöhässä. Kului minuutti,toinenkin ja pian oli kulunutkin 10 minuuttia, mutta hän ei saapunut. Myöhästyisin tunnilta ellen nyt lähtisi.

Kulkiessani pitkin koulun käytäviä, kuulin nurkan takaa kiherrystä. Joku nauroi, mutta kuka? Astuin pari askelta eteenpäin, jotta näkisin naurajan. Näin kaksi ihmistä suutelemassa. Pian tytön kasvot tulivat valoon ja näin kuka hän oli. Emily! Ja sitten poikakin astui pois varjoista ja järkytyin. Alex ja Emily! Miten hän kehtasi! Olimme sopineet tapaamamme pysäkillä, mutta ei kun hän oli täällä suutelemassa ihastustani! Olin puhunut Alexille jo monta kuukautta kuinka paljon pidin Emilystä. Tunsin kuinka viha kasvoi sisälläni, halusin lyödä, hakata hänet.

Peräännyin kujalle ja aloin hengittämään rauhallisesti. Sisään, ulos, sisään, ulos. Huh, viha alkoi laantua, mutta pettymys ja suru tulivat tilalle. Mitä minun pitää tehdä? Juosta Alexin luo ja lyödä vai huutaa? Pysyä paikoillani ja odottaa, että he lähtevät? Vai paeta tunnille? Valitsin viimeisimmän vaihtoehdon, se olisi turvallisin.

Ruokalassa menin tavalliselle paikalleni. Minun ja Alexin paikalle. Aloin syömään ja odotin hänen saapumistaan jotta voisin kysyä mitä helvettiä hän teki Emilyn kanssa. Kuin kutsusta Alex saapui ruokalaan. Ja näyttävästi saapuikin kaksi tyttöä kainalossaan. Emilyn ja Sandran kanssa. Kun hän oli ottanut ruokaa hän lähti tulemaan minua kohti, mutta katsomattakaan minua hän pyyhälsi ohitseni. Katsoin minne hän meni. Hän oli mennyt koulun pahojen poikien luo syömään. He olivat niitä ihmisiä joita olimme aina Alexin kanssa halveksineet, mutta yhtäkkiä hän viihtyikin heidän kanssaan. En tiedä mitä eilen oli tapahtunut, mutta tuo Alex ei ollut minun tuntemani Alex. Ehkä ufo on valloittanut hänen päänsä. Naurahdin typerälle ajatukselleni.
Koulun loputtua menin kotiin. Juoksin nopeasti huoneeseen ja yritin olla puhumatta kenenkään kanssa.Tunsin vain surua, enkä enää kestä sitä. Tunsin kyyneleiden saapuvan silmänurkkaani. Vaikka kuinka yritin pidättää tunsin suolaisten,katkerien kyyneleiden valuvan poskiani pitkin. Itkuni vain voimistui ja jouduin painamaan pääni tyynyyn,ette kukaan kuulisi. Kukaan ei saisi nähdä minua heikkona. Minun täytyy pysyä vahvana teki Alex mitä vaan. En aijo luovuttaa Emilyssä. Eikä minun tarvitsekkaan, sillä ei mene kauaa kun Alex jättää hänet ja ottaa uuden. Aijon silloin olla lohduttava olkapää Emilylle. Mutta aijon kostaa tämän. Aijon viedä jotain tärkeää Alexilta. Aijon särkeä hänen sydämensä niinkuin hän minun. Odotan vaikka koko elämäni,että hän löytää Sen oikean, ja kun aika on oikea vien hänen naisensa. Hän saa tuntea kaiken kivun minkä minä tunnen. Vaikka saisin Emilyn takaisin en aijo luopua suunnitelmasta, en edes vaikka Alex anoisi että luopuisin. En koskaan.

Tuon tapahtuman muisteleminen sai suupieleni kääntymään hymyyn. Tuon tapahtuman takia istuin autossani Auroran kanssa. Alexin tärkeimmän asian. Auroran 'avulla' aijon kiduttaa Alexia. Aijon viedä hänen ilonsa, hymynsä, ja tuoda surun ja kivun. Tätä olin odottanut kaksi vuotta. Tämän takia kidnappasin Alexin. Virnistin, nyt oli koston aika.

Joten tässä tämä nyt olisi, 8 luku. Anteeksi että kesti mutta on ollut paljon kokeita ja eilen oli onneksi viimeinen! Huomasin pari pv sitten että lukukertoja on jo 1K 😳😳 Vau, ette arvaakkaan kuinka paljon se merkitsee minulle❤️

Big Bad Wolf Wo Geschichten leben. Entdecke jetzt