Big Bad Wolf

7. luku

Alexin nk:
Heräsin outoon tunteeseen. Se oli paha tunne, se raapi ja rikkoi minua sisältä. Sellainen tunne tulee vain jos on kaukana sielunkumppanistaan. aloin katselemaan ympärilleni. Minut oli sidottu tuoliin keskelle pimeää likaista huonetta. Katsoin käsiäni. Ne olivat täynnä verisiä haavoja, kidutuksen jälkiä. Samassa kaikki palautui mieleeni. Kuinka minut oli siepattu, kidutettu ja jätetty tänne virumaan. Kauankohan olin ollut täällä?
Oveen koputettiin. Ovesta astui iso mies, varmasti demoni.
"Toin ruokaa pienelle susihukallemme. Näytät olevan aika hukassa" hän nauroi ilkeää naurua. Hän käveli lähemmäs ja laittoi leivän ja kupin keittoa maahan. Mies irroitti toisen käden teippini, jotta pystyisin syömään. Sitten hän lähti nauraen ilkeästi. Nauru hiljeni koko ajan hänen kävellessä kauemmas.

Auroran nk:
Siitä on 62 päivää kun viimeksi näin hänet. 62 kiduttavaa yötä olen itkenyt itseni uneen. 62 päivää olemme etsineet Alexia tuloksetta.
Olen vain tyhjä kuori, jonka sydän on viety.
En tunnista enää itseäni peilistä. Kaikki ilo ja onnellisuus poissa. Tummat silmäpussit valvottujen öiden ansioista. Laitan hieman peiteainetta ja paljon poskipunaa. Kun olen tyytyväinen lopputulokseen lähden kouluun. Kaukaa katsottuna näytän normaalilta iloiselta itseltäni.

Kun saavun koulun pihalle luokseni juoksee Sandra.
"Auroraa! Oletko kuullut uutiset? hän sanoo iloisesti. Pudistan päätäni ja toivoni herää. Ehkä Alex on palannut.
"Emily ja Max ovat eronneet!" Sandra hyppii jo ilosta. Katson häntä kummallisesti. Eikö se ole surullista kun ihmiset eroavat.
"Mitä iloista siinä on?" kysyn ihmeissäni.
Sandra katsoo minua kuin minulla olisi kaksi päätä:
"Max on vapaa, joten teistä voisi tulla pari. Etkö ole nähnyt kuinka hän katsoo sinua?"
"Mutta jos tai ehkä Alex.." mutisen vastaan.
"Ei mitään muttia! Sinun ja Alexin suhteesta on jo 2 kuukautta. Sitäpaitsi Alex vain lähti menemään. Sinun on aika siirtyä eteenpäin Aurora!"
Mutisin jotain hyväksyvästi. Ehkä minun tosissaan olisi aika siirtyä eteenpäin. Mutta sielunkumppanin lähdöstä ei noin vain siirrytä eteenpäin.

Olin ehkä syventynyt ajatuksiini liikaa, sillä en ollut kuullut askelia jotka lähenivät takaatani. Samassa joku kosketti selkääni. Hypähdin ilmaan ja kiljaisin säikähdyksestä. Käännyin nopeasti ja hengitin kuin olisin juossut maratoonin. En ollut pitkään aikaan säikähtänyt niin paljon.
Edessäni näin tutun rintakehän, komeat kasvot ja kirkkaan siniset silmät. Max.
"Heheh ei ollut tarkoitus säikäyttää." hän hekotteli .
"Eli ihan muutenvaan hiivit taakseni ja kosketit selkääni?" mulkaisen Maxia vihaisesti.
"No tuota en minä... Minä vain ajattelin kysyä että tulethan tänään bileisiini?" hän sanoi katsoen minua tiiviisti. Ainiin tosiaan Sandra taisi mainita jostain bileistä viikko sitten. Ehkä tämä olisi tilaisuuteni siirtyä eteenpäin.
"Tietenkin, nähdään kuudelta!" sanoin iloisesti ja lähdin tunnilleni.

Olin vihdoin saapunut Maxin bileisiin. Ajattelin niiden olevan pienet, mutta vau nämä ovat suuret bileet. Musiikin pauke ja humalaisten nauru kuului ulos saakka kova äänisenä. Ja mitä lähemmäs tulin taloa sitä kovemmaksi ja ärsyttävämmäksi ääni voimistui. Ehkä ei ollutkaan hyvä ajatus tulla tänne. Mutta ei ollut enää vaihtoehtojakaan, sillä kuskini Sandra viiletti jo talon sisällä ilman halua lähteä.
Astuessani taloon näin paljon ihmisiä. Humalaisia, pussailevia pariskuntia, puolialastomia pullopelien pelaajia ja vähän vahvemman aineen ottajia. En olisi koskaan ajatellut kiltin Max pojan bileistä tulevan näin isoa ja villiä.
"AURORA! Tule tänne!" kuuluu Maxin ääni huoneen oleskeluhuoneen nurkasta. Sinne on kerääntynyt kaikki kaverimme. Lähden sinne viettämään aikaa.
"Sinä tulit." Max sanoo iloisesti. Hän yrittää halata minua ilmiselvästi humalassa.
"Pelataanko totuutta ja tehtävää?" kuuluu kenenkäs muun kuin Emilyn ääni nurkasta. Minä VIHAAN Emilyä. Vihaan hänen ärsyttävää pissis ääntä, käyttäytymistä ja kaikkea hänessä.
Kaikki kuitenkin nyökyttelevät joten peli voi alkaa.
Kun tulee Sandran vuoro hän kysyy Emilyltä totuus vai tehtävä. Emily valitsee tietysti tehtävän.
"Noniin Emily suutele Miaa." Sandra sanoo ja katsoo ilkeästi Emilyä. Emily katsahtaa peloissaan Miaa. Mia on isokokoien miehen näköinen tatuoitu naisiinpäin oleva nainen. Sitten hän lähestyy Miaa ja suutelee nopeasti. Hän vetäytyy äkkiä kauas ja katsoo inhoten Sandraa. Sitten Emily kääntää katseensa minuun.
"Aurora totuus vai tehtävä?"
"Totuus." vastaan liiankin nopeasti.
"Onko se totta että Alex lähti kuultuaan sinun olevan raskaana? Ja että teit abortin heti hänen lähdön jälkeen?" Emilyn suu vääntyy ilkeään virneeseen.
Suuni loksahtaa auki. Mistä ihmeestä hän on tuon keksinyt? On kyllä totta että pari kuukautta sitten olin pitkään poissa mutta vain koska kärsin masennuksesta.
"Ei." sanon ja katson tiiviisti Emilyä.
"No mutta missäs sinä sitten olit monta viikkoa?" hän kysyy.
"Minä- tuota minulla oli masennus." sanon ja nousen ylös. Lähden pois sillä en halua kuulla heidän vastauksiaan.
Menen avonaiseen kylppäriin lattialle istumaan. Kuulen jonkun toisen askeleet jotka lähestyvät kylpyhuonetta.
"Olen pahoillani." Max sanoo ja katsoo minua surullisesti.
"Mistä?"
"Alexin lähdöstä tai siis siitä tuskasta mitä olet tuntenut sen takia."
"Eihän se ole sinun vikasi."
"Ei, mutta minun olisi pitänyt tietää mikä häntä vaivasi. Olinhan hänen hyvä ystävä." Max oli jo tullut istumeen viereeni. Käännyin katsomaan häntä. Jos asiat olisivat toisin, suutelisin häntä nytten. Sitten tunsin pehmeät huulet omillani.

Alexin nk:
Heräsin taas painajaiseen. Se oli erilainen kuin muut. Minä en ollut siinä vaan Max ja Aurora. Ja he suutelivat. Toivon koko sydämestäni että se ei ole totta, että se oli vain unta. Mutta jos Aurora on siirtynyt eteenpäin en voi tehdä asialle mitään täältä keskeltä ei mitään ja sidottuna tuoliin. Minun täytyy vain toivoa. Toivo on ainoa mitä minulla on jäljellä.

Jes vihdoin luku! Hah jopa 830 sanaa (se on minulle paljon:D)
Järkytyin taas lukija luvusta. Yli 700 lukukertaa 😳😳 Wow se meinaa tosi paljon minulle❤️
ps. kommentit olisi kivoja :)
pps. toivottavasti seuraava luku tulee joskus lähiaikoina