#!%£&#€¥$?!

6# Punahuulinen tulitikku

Varoitukset:
-hitusen seksuaalinen sisältö? niiku nuolemista? making out?

En mä ny oikeen tiiä että mikä siinä nii paljo viehätti, mutta kai se joiteki liitty sen punasee huulipunaa.

Se oli aina nii itsevarma että vitutti, ja sen hiukset oli aina väännetty mitä oudoimpii kokonaisuuksiin, joita viimeks näin museossa 40- ja 50-luvun julisteissa. Olin ollu sen kanssa samassa koulussa jo yli vuoden ja en vielä kertaakaa liikkatuntien ulkopuolella ollu nähny sitä muissaku ku korkokengissä. Se käveli silleen keinuen jopa sillon ku sillä oli lenkkarit jalassa, mikä vaan kerto siitä että se luonnostaa käveli ku Marilyn Monroe.

Eikä se ees ollu minkäänlaine tiimalasipovipommi niiku Marilon Monroe, vaa itse asiassa aika hintelä. Kai se olis ollu tiimalasi, ellei kyse ois ollu sen aikasemmin mainitun poven puutteesta. Joten kyllä se katseita käänti sillo ku se käveli keinahdellen käytävällä.

Mutta se oli aika omalaatunen tapaus. Järkyttävän viisas ja täynnä kaikenmaailman faktoja, eikä se osannu olla hiljaa. Väittelytunneilla se voitti aina ja välillä mä mietin et pitäskö sen ruveta näyttelijäks ku sen eläytymiskyky oli nii korkeeta tasoa. Se vois varmaan myyä lunta inuiiteille tai hyttyskarkotetta islantilaisille.

Joten niin mä tuijotin ja tuijotin sitä ja yritin saada itteeni kasaan koska perkele mullahan oli tyttöystävä. Mutta loppupelissä se ja sen kynähameet ja punanen huulipuna oli liikaa mulle, jote päätin että entä jos kaverillisesti tutustuisin siihen, että ehkä se ei ookkaa nii siisti ku ajattelin. Mutta mun tuurilla tieteki se oliki ihanampi ku luulin ja mun ihastus muuttu rakkaudeks.

Ja mä en puhu mistää viattomasta rakkaudesta, vaa sellasesta joka raastaa sydäntä ja jossa on helliä tunteita mutta sitte myös räiskyvää tulta. Mä olin hiilikaivos ja se oli punahuulinen tulitikku, joka oli just raapasemassa mut ja itsensä tulee.

Ensi vaa juteltii vähä enemmä, mut sit alettiin käymää syömässä ja olemaan vaa. Mä opetin sille miten pelataa fifaa ja se opetti mut pinnikihartamaa sen hiukset koska se ei ite jaksanu.

Joten näin me päädyttii nykyhetkee.

Joteki ihmeellisesti se on päätyny mun syliin ja sen kädet on mun hiuksissa ja sen huulet mun huulilla ja mun kädet jossai sen niskan ja takamuksen välillä. Ajatus ei kulje ja aivot vaa hakkaa tyhjää ja se maistuu iha kirsikkakolalta. Tuntuu että tää hetki loppuu kohta ja liian pian enkä mä haluis ikinä liikkua tästä minnekkää.

"Hei hidasta vähä, ei meillä kiire ole" se huomauttaa ja jostai ihmeen syystä sen huulipunalle ei oo tapahtunu yhtää mitään. Just ku oon huomauttamassa siitä, sen huulet on taas mun huulilla, mut tällä kertaa otan hitaammin. Eihän meillä kiire ole.

En mä yleensä ole ollut näin helppo nakki, mutta jokin siinä vaan saa mun aivot lyömään tyhjää. Joten tässä vaiheessa mun kontrolli on lähtenyt täysin käsistä, enkä mä ees muista että en oo vielä eronnu Erikasta.

Se painautuu mua vaste ja mä hymyilen hieman, se tuntuu lämpimältä ja sen paidan pitsi kutittaa mun kaulaa. Mun kädet on sen hiuksissa, mutta se ei estä mua sotkemasta sen monta tuntia aamusta vienyttä kampausta.

"MITÄ HELVETTIÄ?!"

Voi vittu.

.

.

.

Tää on perin huono mutta toivon että tykkäsitte. Heh mun aiheet on nii randomeita...