Iloinen tarina surullisesta tytöstä

Luku 2

Kiertelen kaupan hyllyjen välissä ja etsin kaloritonta limsaa.

Törmään vahingossa ihmiseen ja hämmenyksekseni se on Delila. Hiljennän musiikkia, jotta kuulen sen puheen.

"Ootko sä dietillä?" se kysyy ja katsoo limsaa mun kädessä.

"Joo no tavallaan", mutisen vain nopeasti ja painan katseeni lattiaan.

"Tavallaan?" se kysyy hämmentyneenä.

"Se on sellanen monimutkainen juttu", selitän nopeasti ja yritän livistää kassalle. Se seuraa mua.

"Mitä tarkoittaa monimutkainen juttu?" se kysyy kun mä ootan edessä olevan maksavan ostoksensa.

"Sellaista juttua joka ei kuulu sulle", ilmoitan ärtyneesti. Maksan limsani ja marssin ulos.

Laitan musiikin takaisin täysille.

Harpon hetken aikaa, kunnes uskaltaudun vilkaisemaan taakseni. Se ei seurannut mua.

Avaan mun limsan, joka on hetken mieliteko. Otan hörpyn ja sitten kaadan loput pusikkoon.

Kävelen takaisin kotiin tyhjä pullo kädessäni.

"Sähän joit ton nopeasti", hämmästelee isä, kun astun sisälle.

"Oli jano", valehtelen nopeasti ja pakenen huoneeseeni.

Kääriydyn peiton alle ja tunnen kyyneleiden valuvan poskille. Kaikki tuntuu menevän niin huonosti.

Mikään ei onnistu. Mun vatsanpohjassa on muodoton möykky.

Katselen ulos ikkunasta, kun autoja huristelee ohi. Olisi helppoa vain nousta kyytiin, unohtaa kuka on. Ajaa jonnekkin ilman huolia tai murheita.

Olisi upeaa nähdä maailmaa, kierrellä erilaisia paikkoja.

Elämä ei toimi niin, ei ainakaan mun kohdalla. Suljen silmäni ja nukahdan.

"Sä oot myöhässä!" isä huutaa ja mä joudun hetken räpyttelemään silmiäni ennenkuin näen hänet kirkkaassa valossa.

Mulla kestää hetki muistaa kuka olen ja missä olen.

Nousen salamana ylös ja puen päälle nopeasti. Teen aamutoimet todella nopeasti ja nappaan banaanin mukaan.

Työnnän kuulokkeet korviini ja puoli juoksen ulos. Työnnän hupun päähäni.

"Moikka", huikkaan vielä isälle, enkä jää odottamaan vastausta.

Musiikki täyttää mieleni ja vedän syvään henkeä. Ehkä tää vielä tästä.

Kun talomme katoaa näkyvistä, heitän banaanin pois.

Juoksen matkan kouluun ja saavun käytävälle puuskuttaen. Olen silti myöhässä ja päätän suosiolla vain skipata koko tunnin.

Jään käytävälle läähättämään, kun Delila kävelee ohi.

"Mikset sä oo tunnilla?" se kysyy, pysähtyen mun kohdalle.

"Mikset sä?" esitän vastakysymyksen ja se virnistää.

Se jatkaa matkaansa vastaamatta mulle, mutta kohautan olkapäitäni ja jatkan istumista.

"Hei katos miks täällä on noin hyvännäköinen muikkeli yksinään", kysyy joku poika, joka virnuilee likaisesti.

Katson ympärilleni, mutta käytävällä ei ole ketään muita. Tilanne automaattisesti hermostuttaa mua, mutta yritän vain ignoorata pojan.

"Haluaisitko lähtee mun kaa pitää vähä kivaa tonne vessaan", poika kysyy vihjaillen ja paljastaa keltaiset hampaansa.