Myrkytetyt karamellit

Unia

"Onko sulla nälkä?" mä kysyin Jonathanilta ja se pudisti mulle päätään. Se tuijotti televisiota ja sen kalpeille kasvoille oli tullut vähän väriä.

Sen ranne näytti paremmalta äidin puhdistuksen jälkeen.

"Mä voin nukkuu Jonathanin kanssa, niin te voitte mennä sun huoneeseen", äiti ilmoitti, kun kello läheni keskiyötä.

Nyökkäsin vain, eikä Anthonkaan sanonut sanaakaan.

"Mä laitoin Anthonille patjan valmiiksi lattialle", äiti sanoi väsyneesti ja silitteli Jonathanin hiuksia.

Jonathan ei reagoinut sen kosketukseen ja mun sydäntä viilsi.

Miten kaikki olikin muuttunut niin nopeasti? Vielä eilen se oli ollut sotkuinen ja vähän rasittava itsensä, kertonut tyhmiä vitsejään. Entä nyt? Oliko se kaikki ollut sille vain esittämistä? Ehkä se oli patonut suruaan itseensä jo kauan. Miten multa oli voinut jäädä huomaamatta mun oman pikkuveljen sortuminen?

Me käveltiin yläkertaan mun huoneeseen.

Mulle tuli vielä pahempi olo kun jouduin jättämään Jonathanin äidin kanssa kahdestaan. En haluaisi nukkua tätä yötä yksin.

"Tota Anthon..", mä aloitin epävarmasti. Se katsoi mua huvittunut pilke silmäkulmassa.

"Joo kyllä sä voit", se sanoi virnuillen ennenkuin kerkesin aloittaa.

Olihan siitä jotakin hyötyä että se osasi lukea mun ajatuksia. Ainakin se tiesi mitä mä halusin, ilman että mun tarvitsi sanoa sanaakaan. Nyt mä halusin läheisyyttä ja turvaa, ihmistä ketä vasten voin nukkua.

Mä sammutin valot, mutta huoneeseen jäi silti hämärää.

Hymyilin Anthonille pienesti ja vetäisin paitani pois ja heitin farkkuni johonkin. Jättäen vain bokserit jalkaani. Hieman punastuneena sukelsin peiton alle, mutta Anthon vain otti vaatteensa tyynesti ja tuli mun viereen makaamaan.

Sitä ei riisuutuminen näyttänyt häiritsevän, ainakaan yhtä paljon kuin mua. Siinä me sitten maattiin, puoli alastomina. Tosin peiton alla, mutta silti.

"Mitä valkoinen väri tarkoittaa?" mä kysyin Anthonilta ja se virnuili mulle.

"Se tarkoittaa iloista", se sanoi huvittuneena.

Miksi kaikki oli sen mielestä aina niin huvittavaa, että sen oli pakko virnuilla?

Mä painauduin sitä vasten ja tunsin sen kuuman ihon mun iholla. Se tuntui hyvältä.

"Hyvää yötä", mä mutisin.

"Hyvää yötä", se vastasi virnuillen.

----
Anthon työnsi mut rajusti sängylle ja tuli mun päälle. Sen huulet alkoivat seikkailla mun kaulalla. Eikä se ollut mitään varovaista suukottelua, vaan se imi mun kaulaa lujaa.

Niin lujaa, että mulle tulisi kaula täyteen fritsuja. Merkkejä siitä, että mä olin antautunut Anthonille.

Se tuntui liian hyvältä. Laittoman hyvältä.

Mä halusin lisää ja lisää.

Se liutti sen kättään mun mahaa pitkin. Se laskeutui yhä alemmas ja alemmas samaan aikaan, kun se näykki mun kaulaa.

Mulle tuli kylmät väreet ja mä melkein säpsähdin, kun sen käsi eksyi mun haarojen väliin.

Mä purin mun huulta, etten olisi voihkaissut. Se alkoi varovasti liikuttaa sen kättä ja mä en enää pystynyt pitää voihkauksia sisälläni.

Olisin käskenyt sitä liikuttamaan nopeammin, mutta mä en saanut mitään järkeviä sanoja aikaiseksi.

Se alkoi suutelemaan mun rintaa, edeten mun mahalle ja sitten alavatsalle. Se katsoi mua kokoajan silmiin, kun sen huulet laskeutuivat yhä alemmas ja alemmas.

Sen käsi lopetti liikuttamisen kokonaan ja sen huulet olivat juuri tulemassa käden paikalle.

---

Mä räväytin silmäni auki.

"Oliko hyvä uni?" Anthon kysyi mun vierestä ja kuulin virneen sen äänestä.

"Et kai sä pysty näkee mun unia?" mä kysyin nielaisten ja yritin parhaani mukaan olla ajattelematta mun eroottista unta.

Nyt mä en vaan ajattele sitä, niin se ei saa koskaan tietää. En voinut kumminkaan olla ajattelematta miten paljon mä halusin sitä nyt.

Yritin karkottaa ne ajatukset pois, mutta ne vain pysyivät.

"En, mutta mulla on tuntoaisti vielä tallella", se sanoi huvittuneesti enkä mä tajunnut ensin mitä se tarkoitti.

Se hinkkas pari kertaa itteään mua vasten ja mun olo kävi entistä tukalammaksi.

Se sai mut tajuamaan mitä se tarkoitti ja peräännyin siitä vähän kauemmas, ettei se tuntisi mua itteään vasten.

Se kääntyi niin että me oltiin vastakkain. Näin hämärässä sen miettiväisen ilmeen.

"Panettaako" se kysyi kuiskaten ja painoi huulensa mun kaulalle. Niiden ei tarvinnut kuin hipaista mun kaulaa, kun mä jo voihkaisin.

Enkä mä vastannut sille, koska kyllä sekin tiesi vastauksen.

Se laski sen kättään mun mahaa pitkin, kunnes veti yhden pitkän vedon mun haarojen kohdalta.

Mä päästin epämääräisen äänähdyksen.

"Hyvää yötä", se sanoi naurahtaen ja kääntyi takaisin ympäri, painuen tahallaan tiiviisti mua vasten.

Mä melkein huusin sille. Mielessäni kävi jo pakottaa se jatkamaan.

Mun olisi tehny mieli ravistella se hereille, koska mä halusin. Halusin niin paljon, mutta se vain kiusasi mua.

Mun olo ei helpottanut yhtään, vaikka yritin ajatella kaikkea mahdollisimman ällöttävää. Edes ajatus likaisista jalkakarvoista hernekeiton seassa, ei saanut mun oloa helpottumaan.

Lopulta luovutin nukkumisen suhteen ja pakenin vessaan. Se mitä sitten päädyin siellä vessassa tekemään, no se jääköön salaisuudeksi.